tiistai 4. marraskuuta 2014

Homma hanskassa, hanskat hukassa


Vai miten se sanonta nyt menikään...

Näin kun muut Tallinnan uudet tallaajat ovat ensimmäiset kuulumisensa kertoneet, niin minä aloitan kertomaan omani heti normeja rikkomalla - julkaisemalla juttuni keskiviikon puolella!

Tähän heti alkuun voisin avautua, että kuinka päin mäntyä tuo maanantainen matikan mid-term meni! Se tunne kun olet opetellut pluslaskuja ja opettaja on kaikkien mieliksi tehnyt kokeen rakettitieteestä! Huhhuh! No mutta elämä jatkuu ja nyt pitää tehdä vain töitä entistä kovemmin. Tämä minun kirjoitusvuoro muutenkin osui hyvään saumaan sillä ensi viikolla maanantaina ja tiistaina ovatkin sitten jo seuraavat kokeet odottamassa ekonomiasta ja logistiikasta. Ne aineet ovatkin sitten jo enemmän minun makuuni...


Anyway, voisin näin tämän minun ensimmäisen oman blogikirjoitukseni aloittaa kertomalla enemmän itsestäni ja tämän hetkisestä tilanteestani kolmannen vuoden opiskelijana Tallinnassa. Miten päädyin tänne, kuinka ekat kaksi vuotta menivät ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät tämän mahdollisen viimeisen vuoden jälkeen.


Hymyssä suin opiskelu ei ole illuusiota


Muistan sen hetken kun istuttiin yhtenä kevät-talven iltana vanhempien kanssa olohuoneen sohvalla. Kirjoitukset olivat olleet ja puhuimme siitä, mitä minä haluaisin alkaa opiskelemaan seuraavaksi. Se päätös oikeastaan syntyi sillä istumalla sinä iltana - "Mä haluan alkaa opiskelemaan bisnestä!" Tämän päätöksen jälkeen tuli vauhdikkaasti mentyä Eximian valmennuskurssille, pari kuukautta lukukaverini kanssa asuimme Turun pääkirjastossa ja sitten pääsykoe päivä koittikin jo hyvin nopeasti! Verdikti eli tuomio olikin että kaveri pääsi loppujen lopuksi Vaasan Kauppakorkeaan ja minä jäin puille paljaille.

En muista mitä kautta puheet aivan ensimmäiseksi kääntyivät kohti Tallinnaa, mutta pian olimme jo vanhempien kanssa Hakaniemessä, Helsingissä kuuntelemassa infoa aiheesta "Opiskelu Virossa". Sen jälkeen kun hakemus TTU:ssa oli vastaanotettu, niin kaksi päivää siitä jo hypinkin riemusta kotona ja äitin naama venähti että "Ei hemmetti, suthan oikeasti valittiin sinne."
Viikko siitä niin olimme jo matkalla Tallinnaan etsimään asuntoa. Viiden eri näytön jälkeen paras niistä valittiin ja seuraavana päivänä ohjelmassa olikin jo ensimmäinen orientaatiopäivä. Voin omakohtaisesti sanoa, että orientaatiopäivistä oli kyllä suuri hyöty kun pääsi heti tutustumaan muihin alkaviin opiskelijoihin ja sai enemmän tietää, että mihin paikkaan sitä ollaan tultu ja mitä varten.

Sen jälkeenhän varsinainen opiskelu sitten alkoi! Ensimmäinen kuukausi tuli oltua ihan kunnolla ulapalla.. tai no, jos jätetään kaunistelut sikseen, niin oikeastaan koko ensimmäinen syksy. Tarkoitan siis, että kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä tässä suuressa labyrintissa, jota meidän yliopistoksikin kutsutaan. Kurssivalinnoista sen verran, että Eestin kielen alkeet-kurssi oli kyllä fiksu veto ottaa mukaan lukujärjestykseen, siitä on ollut paljon hyötyä näiden parin vuoden aikana. Miksi? Siitä voin kertoa lisää tulevissa kirjoituksissani. Ensimmäinen syksy meni miten meni arvosanojen suhteen ja keväällä oli sitten tarkoitus alkaa opiskelemaan ihan tosissaan. Varmaan se kun arvosanat tulivat, palautti minut maan pinnalle ja aloitin tosissaan keskittymisen opintoihin. Ensimmäinen kevät olikin sitten jo suur-menestys verrattuna syksyyn ja kesäloma alkoi hymyillen.
Yhteenvetona voisin sanoa, että ensimmäisen vuoden/kevään jälkeen, rytmi opiskelun ja muun elämän/bileiden väliltä löytyi. Luulen, että rytmin löytymisen ja kevään tuoman menestyksen ja onnistumisen jälkeen, ymmärsin oikean paikkani löytyneen ja kiinnostus tätä alaa sekä opintoja kohtaan on vain kasvanut tämän tuloksena.


Kesä Talsussa - Tunnistatko paikan?

Toisesta vuodesta kerron aivan lyhyesti sen verran, että aloin hakemaan töitä Tallinnasta, sillä kesätöitä ei löytynyt ekan vuoden jälkeen. Koulussa jatkettiin siitä mihin jäätiin ja keskiarvo jatkoi tarjontakäyrän mukaisesti nousua kohti ylöspäin. Työpaikka löytyi ja olen jopa kerran jo vaihtanutkin firmaa. Näistä työasioista ja mahdollisuuksista tulen myös kertomaan lisää teille uusissa kirjoituksissani.

Nyt kaikkein tuoreimpaan eli kolmanteen vuoteen ja mitä murheita se onkaan tuonut minulle. Jos tekstin alussa muistatte, että puhuin viimeisestä vuodestani, niin teen karun paljastuksen - I lied. Olenkin päätynyt johtopäätökseen vetää tämän koulun pakettiin 3,5 vuodessa kolmen sijaan. Mutta älkää huolestuko, kolmessa vuodessa valmistuu vain harvat opiskelijat, sillä siihen vaikuttavat niin monet tekijät kuten esim. vaihtoon lähteminen, työt, kurssien reputtaminen, urheilu ja monen näköiset eri asiat. Matkan aikana monet muuttujat ovat vaikuttaneet tähän päätökseen ja tämän suunnitelman mukaisesti pitäisi mennä, sillä kaikki loput kurssit on nyt syksyn aikana päätetty ja koska ne suoritan. Enää reilu vuosi aikaa niin sertifikaatti koulusta valmistumisesta pitäisi olla kädessä. Lopputyön aloittamisajankohtaa ja sen mahdollista aihetta on jo vähän tullut pähkäiltyä sekä suunnitelmia valmistumisen jälkeen. Me kolmannen vuoden opiskelijat siis elämme tärkeitä sekä kriittisiä aikoja.


Opiskelijan elämä - on se rankkaa, mutta silti parasta aikaa tähän mennessä.
Johan on tullut taas puoli elämänkertaa kerrottua, ehkä voisi muillekin kerroille jotain jättää.. Ensi kerroilla kerron teille lisää mm. Viron eli Eestin kielestä ja sen opiskelusta + myös eri kielten opiskelun mahdollisuuksista TTU:ssa, työskentelystä Tallinnassa opintojen ohella, lisää tulevaisuuden perspektiiveistä sekä paljon muuta!

Kiitoksia tästä kerrasta ja olkaa kuulolla!

Tervitades - Edi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti