Hei kaikki!
On tullut viimeinkin mun vuoro kirjoittaa blogia. Olen siis Anton ja toista vuotta Tallinnassa. Mulla on teille paljon kerrottavaa, sillä viimeisen kuukauden aikana on tullut tehtyä kaikenlaista ja vähän jotain uuttakin!
Olen käynyt parilla Grindin järkkäämällä keikalla, juossut keskiviikkoisin Tallinnan juoksuryhmän kanssa mukavia lenkkejä ja juuri äsken palasin pieneltä Baltian roadtripiltä, jolla olin parin kaverin kanssa.
Movember-tunnelmissa jossain Vilnan ja Riikan välillä
Huvien lisäksi kuvioihin ovat luonnollisesti kuuluneet duuni ja koulunkäynti, jota ei onneksi ole loppusemesterin ajan kuin maanantaisin ja tiistaisin.
Ennenkuin avaan viimeaikaisia vapaa-aikani menoja kerron kuitenkin vielä fiilikset, joita tässä viimeaikoina olen tuntenut. Nyt alkaa tuntua, että tänne on asettunut kunnolla eikä pois tee hirveästi mieli lähteä. Tiedätte varmaan sen tunteen kun kaikki, mikä on ollut vielä vähän aikaa sitten vierasta alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta. En tiedä haluanko lähteä täältä pois vai jäädä. Suomeen ei ainakaan tee mieli ollenkaan.
Baltian trävelleri
Mulla on vähän eri tilanne muihin suomalaisiin verrattuna, koska mun vanhemmat asuu Vilnassa Liettuassa. Ei tule siis matkustettua Tallinna-Helsinki väliä niin usein vaan enemmänkin Tallinna-Vilna väliä. Vilnaan pääsee Tallinnasta monella eri tavalla, nyt olimme reissussa kaverin autolla, mutta yleensä olen lentänyt sinne Riikan tai Helsingin kautta.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna tuli käytyä Liettuassa paljon useammin, kävin silloin siellä noin kerran kuussa, mutta nyt tiukempi aikataulu koulun ja työskentelyn osalta on rajoittanut reissaamista. Se ei tosin ole haitannut ollenkaan, sillä on taitaa olla sanomattakin selvää että viihdyn Tallinnassa erittäin hyvin.
Vilna tarjoaa kuitenkin hyvin erilaista menoa kuin Tallinna ja tunnetusti vaihtelu virkistää. Kaupunki on kovin keskieurooppalainen ja ihmisetkin samalla erilaisia.
Tunnelmallinen ”pikkukapakka” Bar Bazzar Vilnan vanhassakaupungissa
Viimeisimmällä reissulla tuli kierrettyä aika paljon Vilnan menomestoja ja yöelämä vaikutti pitkälti samalta kuin Tallinnassakin - oli paikkoja mistä valita ja porukkaa riitti!
Amatööripiduttaja
Piduttaminen tarkoittaa viroksi bilettämistä. Onkohan aivan typerää kutsua itseään amatööripiduttajaksii? Voipa hyvinkin olla.
Viimeaikoina olen tullut yhä kiinnostuneemmaksi rumpubassosta ja muustakin konemusiikista. Tallinna ei ole pettänyt minua keikkatarjonnallaan. Grind järjestää ainakin kerran kuussa konemusiikin ystävälle kunnon kekkerit kaupunkiin.
Marraskuun alussa olin kuuntelemassa Rock Cafessa Sub Focusta ja puolitoista viikkoa Brookes Brothers kävi soittamassa Club Hollywoodissa. Lippujen hinnat keikoille ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, joten näin opiskelijana lippuhin ei tarvitse erikseen säästää - menee vaan ja nauttii basson huumasta.
Tallinnan juoksuryhmä
Tallinnan suomalaiset tekevät monenlaisia asioita yhdessä, mutta haluan esitellä teille minulle uuden aktiviteetin nimittäin Tallinnan juoksuryhmän. Ryhmä järjestää näin ilmojen viilentyessä viikottaisia lenkkejä pitämään lenkkimotivaatiota yllä. Lenkit tulivat ainakin minulle juuri sopivaan ajankohtaan, sillä viime viikkoina on tullut sellainen olo, että ei tuonne enää kehtaa juoksemaan lähteä (ainakaan yksin) kun alkaa olla sen verran viileät ja kosteat kelit.
Ryhmä on avoin kaikille juoksijoille ja juoksusta kiinnostuneille.
Ja porukalla on todella mukava juosta, vaikka sateessa!
Nyt alkaa kuitenkin olla sellainen olo, että on tullut kerrottua näin ensimmäiseksi postaukseksi tarpeeksi. Jos teillä on jotain kysyttävää niin kommentoikaa ihmeessä, vastaan mielelläni ihan kaikkiin kysymyksiin.
Loppuun vielä fiilistelykuva Vilnasta
