Parempi myöhässä kun ei milloinkaan, vai miten se nyt meni?

Heippa hei taas!

Piti tosiaan jo eilen raapustella tää teksti, mutta fakta oli se ettei yksinkertaisesti ehtinyt. Kun nököttää koululla 12-21 ja viimeiseen tuntiin sisältyy onlinekoe aiheesta Constitutional law niin nukkumaanmeno houkutteli koneella istumista enemmän :D Pikaiset kuulumiset ilman punaista lankaa >

helposti tuolla viihtyy sen 6h putkeen :))))

Kun alkaa miettiä mitä tuon edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut niin lähinnä tulee mieleen, että olen muuttanut koulun kirjastoon asumaan. Sen verran on aikaa tullut siellä viime viikkoina vietettyä, että keväällä täytyy aloittaa lukuhommat vähän aikaisemmin (jotenkin vaan tuntuu, että ajattelin samallalailla ennen jokaista koeviikkoa lukiossa :D, mutta ehkä tällä kertaa saan tsempattua oikeasti).

Tuosta koulun kirjastosta sen verran, että omasta mielestä ainakin ihan huippupaikka lukea! Itsellä keskittymiskyky on täysi nolla ja kun yritän lukea kotona niin jotenkin alan tekemään kaikkea turhaa tai sitten otan vaan parit päikkärit. Kirjastossa on jotenkin pakko keskittyä kun kaikki muutkin siellä ainakin esittää opiskelevansa. Siellä on muutenkin jotenkin paljon helpompi laittaa se kännykkä laukkuun ja olla se pari tuntia täysin tavoittamattomissa ja KESKITTYÄ. Btw , oon lukenut varmaan tän syksyn aikana enemmän kun ylioppilaskirjoituksiin yhteensä. En sitten tiiä onko se hyvä vai huono juttu :D

ja päivän väri oli

Ettei ala kuulostaa siltä että viimeinen kuukausi on mennyt kokonaan kirjastossa istuessa (mikä ei ole hirveän kaukana todellisuudesta), niin on tässä jotain muutakin tapahtunut.

Pari viikkoa takaperin oli pari kaveria Jyväskylästä käymässä ja vietettiin tosi kiva tyttöjen viikonloppu :) Hyvin nuo 'turistit' sai ainakin shoppailtua, jos ei muuta reissulta mukaan tarttunut. Yöelämäänkin käytiin ottamassa pikainen tutustumisvisiitti, mutta ei ihan kunto näillä sankareilla riittänyt vielä Tallinnan menoon :D

<3

Ja sitten oli tietysti viime perjantaina Õiguksen ja ILG:n Toogasitsit! Itse viime kerrasta viisastuneena otin vähän rauhallisemmin kun edellisissa sitseissä :D  Hauskat sitsit oli kyllä, mutta silti taidan ensi kerralla jättää sen limpparilinjan muille.


Ehkäpä seuraavilla sitseillä pääsis käyttämään jo haalareitakin. Haalarikastajaiset tuli missattua kun loma Jyväskylän päässä meni vähän pitkäksi.

Onneksi voi sentään
poltella kynttilöitä iltaisin :)

Loppuun vielä, että talvikin alkaa pikkuhiljaa tulla Tallinnaan! ja voi kyllä, vihaan talvea. En erityisesti tätä Tallinnan talvea vaan ihan yleisellä tasolla kylmää, kaikkea mitä sataa taivaalta tai minkä takia liukastelen pihalla. Lumisade sotki viime viikolla trolliliikennettä ja tällä viikolla on tosiaan saanut muuten vaan liukastella ulkona.  Ja eihän se tietysti hirveän piristävää ole kun on pimeää ja harmaata koko ajan.

Tulevan joululoman fiilistely kuitenkin lohduttaa :). Jos kokeet ei mene nyt ihan vihkoon, niin sitten saisi olla 1,5 kk Jyväskylässä. Sitä ennen kuitenkin vielä loppurutistus niihin sataan jäljellä olevaan kokeeseen, vähän töitä siihen kylkeen ja muutamat synttärit niin eiköhän tää talvikin saada selätettyä :) hirmu nopeasti tää syksy kyllä mennyt, ensi viikolla alkaa joulukuu ja ihan kun vasta pari viikkoo sitten oisin hukassa palloillut ekaa kertaa yksin Tallinnassa.

Tässä oli tällaiset pikakuulumiset! Nyt viimeisiä kertailuja sosiologian kokeeseen ja huomen illalla on taas yksi koe vähemmän! :)

-Sara

Uudet haalarit - ja muita alkajan juttuja

Tere!

Havahduin juuri siihen, että ensimmäinen syksy Tallinnassa on kohta ohi. Ja millainen kaksi ja puoli kuukautta tämä onkaan ollut! On tapahtunut paljon.


Kaubmajan upea näyteikkuna. (Ja tyytyväinen shoppailija.)

 

Päädyin opiskelemaan Tallinnaan parin välivuoden jälkeen. Lukiosta valmistuttuani tiesin, että haluan luultavasti opiskella oikeustiedettä. Salaa ajattelin, että tulevaisuudessa tahdon mahdollisuuden myös kansainväliseen uraan. Suomessa oikeustieteen tutkinnon suorittaminen ei välttämättä sitä tarjoaisi. Viime vuonna suurin piirtein tähän samaan aikaan ollessani au pairina Australiassa aloin ensimmäistä kertaa tosissani harkita, etten suorittaisikaan tutkintoani Suomessa. Pienen googletuksen jälkeen löysin Tallinnan teknillisen yliopiston nettisivut, ja viime kesäkuussa kävin jättämässä koulun infotilaisuuteen hakupaperit.

Saatuani hyväksyvän viestin yliopistolta olin tosi onnellinen. Tästä alkoi vähän puuduttava ajanjakso, kun piti käydä useita kertoja Tallinnassa etsimässä sopivaa asuntoa. Nyt jälkeenpäin olen kuitenkin tyytyväinen vaivannäköön. Sillä vaikka Tallinnassa vuokra-asuntoja on kohtuullisesti, ei hyväkuntoisia ja ok alueella olevia kämppiä välttämättä löydy niin helposti. Eli jos harkitsette Tallinnaan opiskelemaan tuloa, kannattaa varata kunnolla aikaa myös asunnon etsimiseen.

Ihana Kadriorgin puistoalue sijaitsee aivan ydinkeskustan lähellä.

Ensimmäisestä viikosta Tallinnassa muistan alkuinnostuksen lisäksi orientaatiopäivät ja Tallinnan suomalaisten opiskelijoiden järjestämän Pub crawlin. Pubikarkeloiden jälkeen opiskelijabileitä onkin riittänyt, enkä ole kaikkiin haluamiini edes ehtinyt osallistua. Koulussamme suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista on suomalaisia, joten olo yliopistolla oli heti melko kotoisa. Alkua helpotti myös se, että kauemmin TTU:ssa opiskelleet suomalaiset infosivat olennaisista asioista opiskeluun ja Tallinnassa elämiseen liittyen.

Luennot alkoivat toisella viikolla. Ensimmäiset kaksi viikkoa saimme tutustua kaikkiin kursseihin ja tämän jälkeen täytyi tehdä lopullinen päätös, mitkä suoritamme. Itse valitsin vain pakollisia kursseja, jotka käsittelevät ensimmäisen vuoden oikiksen opiskelijalla melko perusasioita. Heti opiskelujen alkuun sairastuin elämäni ensimmäiseen keuhkokuumeeseen, ja poissaoloja tuli monta. Nyt viime aikoina onkin ollut kovasti kiinni otettavaa, sillä luettavaa on kertynyt ja aika paljon. Pienempiä tenttejä on jo ollut, mutta ensimmäiset isommat kokeet ovat vasta nyt joulu-tammikuussa.  Siihen mennessä täytyisi siis luku-urakka saada suoritettua.

Kissojen ystäville: Tallinnan ensimmäinen kissakahvila on avattu osoitteeseen Tartu mnt. 24.

Täällä jo viettämäni ajan perusteella olen ollut erittäin tyytyväinen viime kesäkuiseen päätökseeni hakea etelänaapuriimme opiskelemaan. Koska olen käynyt useita kertoja lomareissulla Tallinnassa, pahaa kulttuurishokkia ei ole ollut. Myös koulu on vastannut odotuksia. Töitä täytyy tehdä, ja varsinkin näin alkuun opiskelurutiinin hankkiminen vaatii vähän aikaa. Englanniksi opiskelu on kuitenkin ollut mukavaa ja luennoilla on pysynyt hyvin mukana opettajien erilaisista aksenteista huolimatta. Tai näin voisi sanoa lukuun ottamatta erästä informatiikan kurssia, jonka projektit tuottavat ei niin teknologisesti älykkäälle pään vaivaa…

Lisäksi Tallinnassa on mielestäni sopivan kokoinen opiskelijayhteisö. Joten jos haluaa yliopisto-opiskelultaan muutakin kuin kasvotonta puurtamista, tämä on varmasti oikea paikka. Olen saanut syksyn aikana monta uutta ystävää. Ja kuten aiemmin sanoin, erilaisia opiskelijatapahtumia
riittää. 

Kaksi viikkoa sitten ansaitut haalarit odottamassa käyttöä.

Ennen joululomaa on tosiaan vielä paljon lukemista. Onneksi ensi viikolla on tiedossa myös vähän rentoutumista, nimittäin suuntaan muiden Tallinnan suomalaisten opiskelijoiden kanssa Kaamokseen (eli Aalto yliopiston kauppislaisten järjestämälle laskettelumatkalle Leville). Kuitenkin ennen kuin alan kaivamaan villasukkia kaapista, täytyy päälle laittaa tooga ja päähän laakeriseppele. Seuraavat õiguslaisten sitsit ovat nimittäin ensi perjantaina!

Rinsessapäivä

Hellurei!

Aika harvoin tulee eteen iltamia, joihin voi pynttäytyä pitkän kaavan kautta ja heittää iltapuvun päälle. Yliopisto-opiskelun yksi perinne, niin Suomessa kuin Tallinnassakin, on kerran vuodessa vietettävät opiskelijajärjestön vuosijuhlat. Eli meille leideille se meinaa prinsessapäivää kerran vuodessa! Ja miehille kravattiahdistusta ;)…Myös Tallinnan Suomalaiset Opiskelijat (TSOJ) järjestää nämä kekkerit yleensä loka-marraskuun pintaan, ja näinpä yhdeksättä vuosijuhlaa juhlittiin Tallinnassa tässä muutama viikko takaperin.

Itse olen jo aiempina vuosina meinannut osallistua juhlaan, mutta jotenkin olen aina onnistunut buukkaamaan kyseiselle viikonlopulle jotain muuta... Nyt ajattelin, että pakko se on viimeisen kandivuoden kunniaksi käydä tarkastamassa mimmosista kemuista oon jäänyt paitsi.  Ja olikin ihan huikea ilta!

Iltapuku multa löytyi jo etuudestaan parinvuoden takaisista kadettijuhlista, joten halusin törsätä käymällä meikkaajalla ja kampaajalla. Ihan sattumalta löysin superhyvän meikkaajan Kaubamajan alakerrasta MAC:iltä. Niillä on semmonen diili, että kun ostaa kolme tuotetta saa meikin kaupanpäälle. Voisin väittää, että kenellekkään tytölle ei tuota hankaluuksia löytää kolmea tuotetta siitä valikoimasta, pikemminkin vaikea valita mitkä kolme ostaisi!

MAC meikkaajana hurmaava Chanette.

Kampauksen kävin ottamassa kampaamossa nimeltä Pikk 40, jossa meitä olikin useampi suomalainen tällättävänä. Kaikille tuli makeet ja ihan erilaiset kampaukset vaikka sama kampaaja ne taiteilikin. Talsussa saa juhlakampauksen 25-30 eurolla.

Puunausten jälkeen kokoonnuttiin pienellä porukalla kavereiden kimppalukaaliin ja sieltä siirryttiin juhlapaikkaan, vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Mustpeade Majan valkoiseen saliin. 

Mustpeade Maja (c) Anssi Lehtinen

 (c) Anssi Lehtinen

Illan aikana oli yhteislaulua (ei hätää, mä liikutin vaan huulia), musiikkiesityksiä ja opiskelijoiden hulvattomia puheita toisilleen sekä palkintojenjakoa. Tallinnan opiskelijoiden lisäksi juhlaan saapui kutsuvieraita myös Tarton yliopistosta.  Supermaukas kolmen ruokalajin illallinen juomineen kruunasi tunnelman ja puolenyön tienoilla olikin jo aika siirtyä jatkoille. Seuraavana aamuna ahkerimmile juhlijoille oli vielä tarjolla perinteinen Silliaamiainen, johon itse en mennyt, mutta epäilen kovasti että siellä ei välttämättä yhtä hehkeän näköistä porukkaa ollut :D

Oli kuitenkin erittäin onnistunut ilta, kiitos siitä TSOJ:lle!

-Tiara

Homma hanskassa, hanskat hukassa

Vai miten se sanonta nyt menikään...

Näin kun muut Tallinnan uudet tallaajat ovat ensimmäiset kuulumisensa kertoneet, niin minä aloitan kertomaan omani heti normeja rikkomalla - julkaisemalla juttuni keskiviikon puolella!

Tähän heti alkuun voisin avautua, että kuinka päin mäntyä tuo maanantainen matikan mid-term meni! Se tunne kun olet opetellut pluslaskuja ja opettaja on kaikkien mieliksi tehnyt kokeen rakettitieteestä! Huhhuh! No mutta elämä jatkuu ja nyt pitää tehdä vain töitä entistä kovemmin. Tämä minun kirjoitusvuoro muutenkin osui hyvään saumaan sillä ensi viikolla maanantaina ja tiistaina ovatkin sitten jo seuraavat kokeet odottamassa ekonomiasta ja logistiikasta. Ne aineet ovatkin sitten jo enemmän minun makuuni...


Anyway, voisin näin tämän minun ensimmäisen oman blogikirjoitukseni aloittaa kertomalla enemmän itsestäni ja tämän hetkisestä tilanteestani kolmannen vuoden opiskelijana Tallinnassa. Miten päädyin tänne, kuinka ekat kaksi vuotta menivät ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät tämän mahdollisen viimeisen vuoden jälkeen.

Hymyssä suin opiskelu ei ole illuusiota

Muistan sen hetken kun istuttiin yhtenä kevät-talven iltana vanhempien kanssa olohuoneen sohvalla. Kirjoitukset olivat olleet ja puhuimme siitä, mitä minä haluaisin alkaa opiskelemaan seuraavaksi. Se päätös oikeastaan syntyi sillä istumalla sinä iltana - "Mä haluan alkaa opiskelemaan bisnestä!" Tämän päätöksen jälkeen tuli vauhdikkaasti mentyä Eximian valmennuskurssille, pari kuukautta lukukaverini kanssa asuimme Turun pääkirjastossa ja sitten pääsykoe päivä koittikin jo hyvin nopeasti! Verdikti eli tuomio olikin että kaveri pääsi loppujen lopuksi Vaasan Kauppakorkeaan ja minä jäin puille paljaille.

En muista mitä kautta puheet aivan ensimmäiseksi kääntyivät kohti Tallinnaa, mutta pian olimme jo vanhempien kanssa Hakaniemessä, Helsingissä kuuntelemassa infoa aiheesta "Opiskelu Virossa". Sen jälkeen kun hakemus TTU:ssa oli vastaanotettu, niin kaksi päivää siitä jo hypinkin riemusta kotona ja äitin naama venähti että "Ei hemmetti, suthan oikeasti valittiin sinne."
Viikko siitä niin olimme jo matkalla Tallinnaan etsimään asuntoa. Viiden eri näytön jälkeen paras niistä valittiin ja seuraavana päivänä ohjelmassa olikin jo ensimmäinen orientaatiopäivä. Voin omakohtaisesti sanoa, että orientaatiopäivistä oli kyllä suuri hyöty kun pääsi heti tutustumaan muihin alkaviin opiskelijoihin ja sai enemmän tietää, että mihin paikkaan sitä ollaan tultu ja mitä varten.

Sen jälkeenhän varsinainen opiskelu sitten alkoi! Ensimmäinen kuukausi tuli oltua ihan kunnolla ulapalla.. tai no, jos jätetään kaunistelut sikseen, niin oikeastaan koko ensimmäinen syksy. Tarkoitan siis, että kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä tässä suuressa labyrintissa, jota meidän yliopistoksikin kutsutaan. Kurssivalinnoista sen verran, että Eestin kielen alkeet-kurssi oli kyllä fiksu veto ottaa mukaan lukujärjestykseen, siitä on ollut paljon hyötyä näiden parin vuoden aikana. Miksi? Siitä voin kertoa lisää tulevissa kirjoituksissani. Ensimmäinen syksy meni miten meni arvosanojen suhteen ja keväällä oli sitten tarkoitus alkaa opiskelemaan ihan tosissaan. Varmaan se kun arvosanat tulivat, palautti minut maan pinnalle ja aloitin tosissaan keskittymisen opintoihin. Ensimmäinen kevät olikin sitten jo suur-menestys verrattuna syksyyn ja kesäloma alkoi hymyillen.
Yhteenvetona voisin sanoa, että ensimmäisen vuoden/kevään jälkeen, rytmi opiskelun ja muun elämän/bileiden väliltä löytyi. Luulen, että rytmin löytymisen ja kevään tuoman menestyksen ja onnistumisen jälkeen, ymmärsin oikean paikkani löytyneen ja kiinnostus tätä alaa sekä opintoja kohtaan on vain kasvanut tämän tuloksena.

Kesä Talsussa - Tunnistatko paikan?

Toisesta vuodesta kerron aivan lyhyesti sen verran, että aloin hakemaan töitä Tallinnasta, sillä kesätöitä ei löytynyt ekan vuoden jälkeen. Koulussa jatkettiin siitä mihin jäätiin ja keskiarvo jatkoi tarjontakäyrän mukaisesti nousua kohti ylöspäin. Työpaikka löytyi ja olen jopa kerran jo vaihtanutkin firmaa. Näistä työasioista ja mahdollisuuksista tulen myös kertomaan lisää teille uusissa kirjoituksissani.

Nyt kaikkein tuoreimpaan eli kolmanteen vuoteen ja mitä murheita se onkaan tuonut minulle. Jos tekstin alussa muistatte, että puhuin viimeisestä vuodestani, niin teen karun paljastuksen - I lied. Olenkin päätynyt johtopäätökseen vetää tämän koulun pakettiin 3,5 vuodessa kolmen sijaan. Mutta älkää huolestuko, kolmessa vuodessa valmistuu vain harvat opiskelijat, sillä siihen vaikuttavat niin monet tekijät kuten esim. vaihtoon lähteminen, työt, kurssien reputtaminen, urheilu ja monen näköiset eri asiat. Matkan aikana monet muuttujat ovat vaikuttaneet tähän päätökseen ja tämän suunnitelman mukaisesti pitäisi mennä, sillä kaikki loput kurssit on nyt syksyn aikana päätetty ja koska ne suoritan. Enää reilu vuosi aikaa niin sertifikaatti koulusta valmistumisesta pitäisi olla kädessä. Lopputyön aloittamisajankohtaa ja sen mahdollista aihetta on jo vähän tullut pähkäiltyä sekä suunnitelmia valmistumisen jälkeen. Me kolmannen vuoden opiskelijat siis elämme tärkeitä sekä kriittisiä aikoja.


Opiskelijan elämä - on se rankkaa, mutta silti parasta aikaa tähän mennessä.
Johan on tullut taas puoli elämänkertaa kerrottua, ehkä voisi muillekin kerroille jotain jättää.. Ensi kerroilla kerron teille lisää mm. Viron eli Eestin kielestä ja sen opiskelusta + myös eri kielten opiskelun mahdollisuuksista TTU:ssa, työskentelystä Tallinnassa opintojen ohella, lisää tulevaisuuden perspektiiveistä sekä paljon muuta!

Kiitoksia tästä kerrasta ja olkaa kuulolla!

Tervitades - Edi