Õigus-viikon kohokohdat ja Wykypäivät, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Heippa!

Meillä oli muutama viikko takaperin Õigus-viikko, jonka kohokohdista kirjoittelen teille. Jotenkin tässä kävi taas ne perinteiset, eli jälkikäteen huomasi, että tuli taas otettua aivan liian vähän kuvia.

Yksi kierroksen tehtävistä oli ottaa kuva eläimen kanssa ja me
päädyttiin tähän Tudengimajan vieressä hengaavaan tyyppiin,
joka on varmasti kaikille Tallinnan suomalaisille opiskelijoille
tuttu.

 

Õigus-viikon torstaina meillä oli Court Crawl, johon itse pääsin myös osallistumaan. Aikomuksena oli, että mennään mahdollisimman paljon vesilinjalla, mutta jotenkin pääsi taas käymään päinvastoin. Olisihan se pitänyt jo tietää etukäteen, että kohtuupaljon shotteja joutuu varmasti kiskomaan naamaan, valitettavasti. Päästiin myös tutustumaan Vanilla Loungeen, joka on uusi suomalaisten perustama homobaari Tallinnassa, ennen virallisia avajaisia. Court Crawlin jälkeen päädyttiin Müntiin jatkoille, ja koska koko ilta oli kulunut hyvin ennalta-arvattavasti, päädyimme lopuksi vielä pikku-Laboriin.

 

 

Vanilla Loungessa meidän piti pyörittää onnenpyörää. Meidän
joukkue voitti jättipotin, sillä nuoli pysähtyi kymmenen
shotin kohdalle.

 

Tältä se meidän onnenpyörän voittoshottirivistö näytti.

Pikku-Labot on auki arkisin vielä
Müntin pilkun jälkeenkin.

Lauantaina koitti Õigus-viikon kohokohta, Õiguksen ensimmäinen vuosijuhla, jolla juhlistettiin kolmevuotiasta Õigusta. Vuosijuhla aiheutti kaikille hallituslaisille stressiä melkeinpä koko alkuvuoden ajan, mutta se oli kaikki vaivan arvoista. Paikkana oli Hotel von Stackelberg, jonka tila oli erittäin tunnelmallinen ja juuri sopivan kokoinen pienemmälle ihmismäärälle. Omasta mielestäni vuosijuhla oli erittäin onnistunut, sopivan rento tilaisuus, jossa varmasti kaikilla oli hauskaa. Meidän pöydällä ainakin oli. Jatkopaikkana toimi Pai, joka oli vuokrattu yksinomaan meidän käyttöömme. Kuvia otettiin kyllä alkuillasta, mutta jostain syystä illan edetessä jäivät kuvatkin vähemmälle. Toivottavasti näistä muutamista kuvista välittyy hyvin illan tunnelma. Sunnuntaina meillä oli perinteiden mukaisesti sillis. Ilmeisesti porukalla oli kohtuullisen hauska ja vauhdikas lauantai, sillä silliksen osanottajajoukko oli hieman harvalukuinen.

 

 

Õiguksen hallitus

 

 

Mä en vissiin ymmärtänyt missä kuvissa pitää yrittää näyttää normaalilta?

 

Seuraavalla viikolla me lähdettiin edustamaan Tallinnaa kolmen tytön voimin Vaasaan Wykypäiville. Ideana oli kiertää Tropiclandian pihalla rastirataa ennen Tropiclandiaan menoa, mutta me jätettiin se väliin ja siirryttiin suoraan kylpylään. Illalla oli vielä jatkot Fontanassa, jossa oli pakko käydä pyörähtämässä.

Tässä vaiheessa me oltiin vielä edustuskunnossa,
autossa matkalla

Sattuneesta syystä kännykkä ei kulkenut hirveästi mukana
kylpylän puolella, mutta muutama kuva muistettiin onneksi ottaa.

Viimeinen kuva kännykän rullassa
tältä illalta on ennen Fontanan
jatkoille lähtöä.

 Tästä postauksesta tuli nyt hieman kuvapainotteinen, mutta kaikkihan sen tietävät, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.



Koiran kanssa Tallinnassa

Heippa!

Viime kerralla jo sanoinkin (ja myös Sara taisi siitä mainita), että kerron teille millaista on elämä koiran kanssa Tallinnassa, etenkin Suomeen verrattuna.

Mulla on siis kaksi chihuahuaa: Luna, joka on 3,5 vuotta vanha (lyhytkarvainen) ja Ivy, joka on melkein 2-vuotias (pitkäkarvainen). Tallinnaan muuttoa suunnitellessani, mulle oli itsestään selvää, että otan koirat mukaan. Moni kyllä varoitteli fuksivuoden kosteudesta ja siitä ettei koirat välttämättä sopisi kovin hyvin yhteen kiireisen fuksivuoden kanssa. En kuitenkaan ollut ainut, joka päätti ottaa koiransa mukaan opiskelemaan lähdettyään, lakipuolen fukseista ainakin viidellä muulla on mun lisäkseni täällä koira.

Ivy ja Luna

Suomesta on erittäin helppoa kulkea Tallinnaan, ainoastaan parin tunnin laivamatka. Koirien kanssa olisi helpointa, jos olisi oma auto, tällöin koirat saisivat olla laivamatkan ajan autossa. Kaiken lisäksi lemmikit ylittävät Suomenlahden auton kyydissä ilmaiseksi. Tallink ottaa koirat autoon ympäri vuoden, Viking Line rajoittaa matkustuskauden talviaikaan (muistaakseni huhtikuusta elokuuhun on kiellettyä jättää koirat autokannelle, koska lämpötila saattaa nousta siellä erittäin korkeaksi).

Aikataulujensa puolesta Tallink on paras laiva matkustaa, etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville. Tallinkilla koirille joutuu varaamaan joko lemmikkihytin (joka on törkeän kallis, taisi olla päälle 50€ suunta ja hyttimaksun lisäksi pitää maksaa lemmikkimaksu erikseen) tai viemään koiransa erillisille häkkipaikoille ja maksaa lemmikkimaksua 13€/suunta. Viking Line olisi ihanteellisin (ei toki aikataulujensa puolesta), sillä siellä koirat saavat olla yleisissä tiloissa ravintoloita ja kauppoja lukuun ottamatta. Yhdensuuntainen matka lemmikille kustantaa 14€. Eckerö Linellä joutuu varaamaan lemmikkihytin, joka täytyy varata soittamalla ja maksaa 25€ (?) suunta. Kesäaikaan liikennöivä Linda Line on halvin ja helpoin koirien kanssa, lemmikki kustantaa 4€/suunta ja ne saavat oleskella koko paatissa. Itse olen aina käyttänyt Tallinkia tai Linda Linea aikataulullisista syistä.

Kadriorg tarjoaa täydelliset lenkkeilymaastot koiran omistajille.

Sinänsä elämähän on Tallinnassa erittäin helppoa koiran kanssa, keskustan alueella on useampikin puisto, jossa on hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja parin kilometrin säteellä keskustasta löytyy myös Kadriorg-puisto, jossa riittää lääniä innokkaimmillekin lenkkeilijöille. Lisäksi Tallinnan keskustassa on erittäin paljon pienempiä viheralueita, väittäisinkin siis, että Suomesta ei minkään suurkaupungin keskustasta löydy edes Tallinnaan verrattavia ulkoilumahdollisuuksia koiralle.

Koirapuistoja Tallinnassa on useampi, joista ainakin kaksi sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Toinen on hieman Stockmannilta satamaan päin Politsei-puiston yhteydessä, jossa koirille on ainoastaan yksi aitaus. Stockmannilta sisämaahan mentäessä Juhkentalin varrella ennen Kalev Suurstaadionia löytyy koirapuisto, jossa on isoille ja pienille omat puolensa. Toisin kuin Politsei-puistossa sijaitseva koirapuisto, tämä on erittäin hyvin piilotettuna puiden sekaan, eikä tätä löydä ellei tiedä mistä etsii ja mitä etsii, tai satu vahingossa kävelemään ohitse. Näissä molemmissa koirapuistoissa on lisäksi muutama agility-este.



Me liikumme useimmiten koirien kanssa
joko bussilla tai trollilla, mikäli tulee
tarve käyttää julkisia.


Puolen vuoden Tallinnassa asumisen jälkeen uskallan väittää, että Tallinna on koiraystävällisempi kuin yksikään Suomen kaupungeista. Yleisesti ottaen ihmiset suhtautuvat täällä hyvin koiriin, kadulla lapset osoittelevat kohti ja usein aikuiset katsovat koirien päälle hymyillen, Suomessa taas katseet ovat useammin vihaisia kuin ystävällisiä. Koirien kanssa saa liikkua kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla. Sääntöjen mukaan koirilla pitäisi olla kuonokoppa, kun niitä viedään julkisiin, mutta minun koiriltani ei ole sitä koskaan vaadittu ja olen nähnyt myös paikallisten käyttävän koiriensa kanssa julkisia ilman kuonokoppaa.

Suurin osa takseista ottaa kyytiin koiria, mutta taksia tilattaessa on kohteliasta mainita koirasta. Itse taksilla kulkiessani koirat ovat yleensä aina boksissaan, joten en ole kokenut tarpeelliseksi sitä mainita jos olen yksin liikenteessä, eikä kukaan taksikuski ole ikinä suhtautunut negatiivisesti siihen, että matkustan koirien kanssa.

Ivy mukana Robert's Coffeessa

Tuntuu siltä, että Tallinnassa pääsee koiran kanssa melkein poikkeuksetta kaikkialle: ostoskeskuksiin, kahviloihin, ravintoloihin, vaateliikkeisiin ja jopa ruokakauppaan. Muutamaan otteeseen olen yhdistänyt koirien ulkoilutuksen esimerkiksi apteekkireissuun, jolloin on tullut koirien kanssa pyörähdettyä Viru-keskuksessa. Myös useat keskustan vaateliikkeet on tullut koluttua läpi koira mukana. Kahviloista mm. Viru-keskuksen Robert's Coffee ja Vene-kadun Reval on tullut henkilökohtaisesti testattua koiraystävälliseksi. Ravintolassa minulla on ainoastaan kerran ollut koira mukana, Manna La Roosassa. Lisäksi mm. F-Hoone tunnetaan koiraystävällisyydestään.

Kohteliasta on kysäistä ravintolaan tai kahvilaan sisään mennessään saako niihin tulla koiran kanssa, mutta uskoisin lähes jokaisen paikan antavan tuohon kysymykseen myöntävän vastauksen. Koiran kanssa liikkuessa tulee kuitenkin muistaa huomaavaisuus kanssaihmisiä kohtaan, nuoren ja vilkkaan, aloillaan pysymättömän koiran kanssa ei ole sen suotavampaa lähteä ravintolaan tai kahvilaan kuin Suomessakaan.

Itselläni on kokemusta ainoastaan chihujen kanssa, joten kaikki kokemukset Tallinnan julkisista ja koiraystävällisistä paikoista perustuvat siihen miten pieniin koiriin suhtaudutaan. Osassa paikkaa isoja koiria ei välttämättä toivoteta yhtä tervetulleeksi kuin pieniä koiria.

Tallinnassa koiran omistaminen on suosittua, omassa rapussani tiedän ainakin kaksi muutakin taloutta, joissa on koira. Koirien kanssa ulkona käydessä törmää poikkeuksetta joka kerta toiseen koiranulkoiluttajaan, yleensä useampaankin. Viron lakien mukaisesti koirien tulee kulkea hihnassa, irti ne saavat olla ainoastaan koirapuistoissa ja muilla niin merkityillä alueilla. Silti täällä törmää irti oleviin koiriin ja muutaman kerran on tullut läheltä piti-tilanteita, kun nämä irtokoirat eivät olekaan olleet täysin omistajansa hallinnassa.

Itse käyn koirien kanssa ainoastaan näyttelyissä, mutta http://www.koerus.ee/ on eräs koirakoulu, jonka sivuilta näkee että heillä on tarjottavanaan useita erilaisia kursseja, jos koiran kanssa haluaa harrastaa muutakin kuin näyttelyitä.

Näyttelyharrastajalle Tallinna on ihanteellinen asuinpaikka, sillä täällä järjestetään vuodessa 5-10 näyttelyä joka roturyhmälle. Lisäksi Harjun maakunnassa on useita näyttelyitä, eikä Tartoon, Vaimastvereen, Rakvereen, Pärnuun ja Narvaan kestä ajaa kuin maksimissaan muutaman tunnin. Suomeen verrattuna tämä on luksusta, ainoastaan pääkaupunkiseudulla järjestetään useampia näyttelyitä vuodessa. Virossa myös näyttelyiden hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa, varsinkin jos sattuu olemaan paikallisen kennelliiton (EKL) tai rotujärjestön jäsen.



Joskus innokkainkin näyttelyissä kävijä
uupuu pitkän päivän päätteeksi.


Jotta saa tulla koiran kanssa maihin Viroon, vaaditaan koiralta tunnistusmerkintä ja voimassa oleva lemmikkipassi, jonka rokotukset ovat ajan tasalla. Suomesta Viroon tultaessa rokotukset menevän maahantulon puolesta passin mukaan. Rabieksen täytyy olla voimassa ja varoajan kulunut umpeen. Tapahtumiin osallistumisella on usein erilaiset vaatimukset rokotusten suhteen kuin maahantulon yhteydessä, joten kunkin tapahtuman rokotusvaatimukset kannattaa aina erikseen tarkistaa tapahtuman sivuilta. Näyttelyihin osallistuttaessa nelosrokotukset menevät passin mukaan ja samoilla säännöillä kuin Suomessa, mutta rabies täytyy uusia kahden vuoden välein.

Virosta Suomeen koiran kanssa matkustettaessa tulee muistaa ekinokokkoosi-matolääkkeen antaminen vähintään 24 tuntia ja enintään viisi vuorokautta ennen Suomeen saapumista, ellei käytä 28 päivän sääntöä. Lisätietoa näistä löytyy Eviran sivuilta.

Tallinnassa eläinlääkärillä käyminen on pääsääntöisesti edullisempaa kuin Suomessa, mutta etenkin keskustan alueen eläinlääkärit alkavat olla hinnoissaan. Matolääkeleiman saa omien lääkkeiden kanssa suurimmasta osasta paikkoja 5€/koira. Itse käyn Tiina Toometin eläinklinikalla, joka käyttää tätä 5€ veloitusta. Muita eläinlääkäripalveluja en ole progesteroni-testejä lukuun ottamatta tarvinnut. Progesteronit ovat samoissa hinnoissa kuin Seinäjoella omalla eläinlääkärilläni, mutta luultavasti halvempia kuin pääkaupunkiseudulla.

Kello alkaa jo lähestyä uhkaavasti yhtä ja silmät valua kiinni. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille hyvää yötä :)

Joulufiilistelyä ja hyvää ruokaa

Heippa!

Ihan hirveästi on taas tapahtunut viimeisen neljän viikon aikana. Ylipäätään tuntuu, että koko syksy on kulunut aivan liian nopeasti. Meillä on tällä viikolla viimeinen normaali kouluviikkoa ja ensi viikolla tulee jo ensimmäiset loppukokeet.. Pikkuista stressiä meinaa pukata päälle osan kokeiden suhteen, varsinkin kun tuntuu että aikaa lukemiseen on aivan liian vähän. Meillä onneksi kokeet on saatu sovittua tosi hyvin, kaikki muut kokeet saa tehtyä ennen kuin tulee jouluksi Suomeen ja tammikuulle jää tehtäväksi vain yksi koe.

Ulos kun katsoo, niin valitettavasti näyttää
ihan samalta kuin kuukausi takaperin,
puissa ehkä aavistuksen vähemmän lehtiä.

En kuitenkaan pysty keskittymään kokeista murehtimiseen liikaa, sillä joulunodotus saa virallisesti alkaa! Tänään avattiin joulukalenterin ensimmäinen luukkuja joulufiilikset on olleet päällimmäisinä jo parin viikon ajan. Joulunodotukseen kuuluu mulla kynttilät, joulukoristeet (joita tosin en tänne pikkukaksioon hirveästi ole jaksanut laittaa) ja se fiilistely ylipäätään. Ihanaa, kun kaupoissa alkaa olla jo isot jouluosastot, voisin kierrellä niissä vaikka kuinka kauan. Joulutorista on tosin tainnut tulla mun lempipaikka Tallinnassa tällä hetkellä, se tunnelma on vaan ihan paras!


Vanhan kaupungin joulutori <3 Jokaisen Tallinnan-kävijän
tulisi ehdottomasti kokea tämä.

Mulla palaa kynttilät aina, kun pihalla on pimeää
ja olen kotosalla.

Ylpeänä kaivoin ekan joulukoristeen ulos paketista,
harmi vaan että siihen tarvi patterit.. Muutama
päivä meni ennen kuin sain asiakseni
haettua pattereita ja valot mun minikuuseen:D

Mä kävin Tartussa marraskuun alussa koiranäyttelyreissulla, harmi vaan ettei me kiireisen aikataulun ja huonon sään vuoksi keritty tutustua itse kaupunkiin kunnolla. Tää on ehdottomasti yksi niitä paikkoja, mihin pitää päästä kesällä käymään! Melkeen ainoat kuvat mitä kännykästä löytyy tältä reissulta, on yllätys yllätys ruoasta..

Oli muuten hyvää pitsaa! Italialainen ruoka on mun heikkous.

Joulun suhteen mä oon ikuinen lapsi siinä mielessä, että joulukalenteri pitää olla! Tänä vuonna tyydyin yhteen tavalliseen, aiemmin mulla on yleensä ollut ainakin kaks, joista toinen Kinder-kalenteri. Mun mielestä myös suklaajoulupukit kuuluu olennaisesti jouluun. Rakastan tätä vuodenaikaa, hyvä tekosyy syödä hyvällä omatunnolla kaikkia herkkuja. Muutamat joulukortit kerkesin myös jo lähettää, sain kuulla että Suomessa on jonkin sortin postilakko ollut, joten eiköhän ne kortit kerkeä ajoissa perille jos ne lähettää jo marraskuussa?

Joulukalenteri pääsi kunniapaikalle.

Arvatkaa vaan onko tästä enää
mitään jäljellä..

Täälä tunnutaan jotenkin yleisesti panostavan jouluun enemmän kuin Suomessa. Mulla kävi viime viikolla kaveri tekemässä Helsingistä päiväreissun ja syömässä käydessämme törmättiin vakuuttaviin joulukoristeisiin. Kaikki tasaiset pinnat oli täynnä jos mitäkin jouluaiheista ja heti ulko-oven vieressä odotti jättimäinen joulukuusi. That's the way I like it!

Ei siinä ruoassakaan mitään valittamista ollut..

Tässä lafkassa tais teemana olla
"Go big or go home?"

Meillä oli jokunen aika sitten myöskin Õiguksen uuden hallituksen äänestys, ja mä pääsin Event Directoriksi. Oonkin mukana auttamassa torstaina järjestettävien Harry Potter-sitsien kanssa. Sen jälkeen sitten vastuu lankeaa kokonaan mun ja Emmin harteille. Jotain pientä on jo kehitteillä kevättä varten, toivotaan että ihmiset tykkää ja mahdollisimman moni olisi jatkossakin mukana meidän tapahtumissa!

Mulla on kaksi koiraa, jotka on mukana Tallinnassa ja ensi kerralla ajattelinkin hieman kertoa millaista on elämä Tallinnassa koiran kanssa. Toinen koirista on ollut nyt kuukauden verran Suomessa porukoilla, mutta keväällä tullaan takaisin Tallinnaan taas koko poppoon voimin.

Ihanaa joulunodotusta kaikille, luultavasti musta kuuluu seuraavan kerran sitten ensi vuoden puolella!

Opiskelijaelämää Etelä-Helsingissä

Heippa! Mä olen Enni, 22-vuotias ensimmäisen vuoden lakiopiskelija TTÜ:lla. Olen kotoisin Seinäjoelta, ja muutaman siellä töiden merkeissä vietetyn välivuoden jälkeen alkoi tulla jo halu päästä takaisin koulunpenkille. Olin jo pohtinut mahdollisuutta lähteä opiskelemaan lakia Hollantiin, mutta välimatka mietitytti. Tallinnan ilmestyessä kuvioihin se alkoi tuntua itsestään selvältä vaihtoehdolta, sillä saisin haluamani kansainvälisyyden, mutta kohtuullisen välimatkan päässä Suomesta.

Tallinnaan kotiutuminen on ollut helppoa, melkein jopa liiankin helppoa. Kulttuuri on samantyylinen kuin Suomessa ja suurin osa asioista on pelannut moitteettomasti. Löysin sattumalta aivan ihanan pikkukaksion Stockmannin lähettyviltä, joten sekin on omalta osaltaan helpottanut Tallinnaan kotiutumista.

Ajattelin ensimmäisessä postauksessani kertoa teille hieman kaikista bileistä, mitä meillä on ollut.

Juhliminenhan aloitettiin jo ennen virallisten opiskelijoiden alkamista, kun vuorossa oli Pub Crawl. Tarkoituksena oli kiertää mahdollisimman monessa eri Tallinnan pubissa juomassa juomat (toisin sanoen shotit) ja tutustuttaa meidät kaikkiin Vanhan Kaupungin tärkeimpiin paikkoihin. Kuvasaldo tältä illalta jäi vähäiseksi, mikä ei kyllä yhtään haittaa. Ihan vinkkinä vaan ensi vuoden ykkösille, jättäkää ne aloittelut kokonaan pois, tai älkää ainakaan juoko kokonaista viinipulloa.

Ehkä järkyttävin shotti, mikä Pub Crawlin aikana juotiin: chilishotti

Tallinnassahan meidän fuksiviikko kesti kaksi viikkoa, ja mukaan mahtui monenmoisia pirskeitä. En nyt jokaisista bileistä kerro teille erikseen, mutta kaikki opiskelijajärjestöt järjestivät meille vähintään yhden illan ajaksi kosteissa merkeissä tutustumista kanssafukseihin.

Ensimmäiset viralliset suuremmat bileet taisivat olla SügisLabuPäevat, tutummin Sügikset. Tämän vuoden Sügisten teemana oli urheilu, ja kaikilla taisi jonkun sortin urheilukuteita löytyä päältä. Koko homman ideana on kulkea isolla ryhmällä sporalla vuoron perään eri rasteille. Jokaista rastia on pitämässä yksi opiskelijajärjestö ja he järjestivät meille aktiviteetteja, joiden lomassa saatiin myös aina "rangaistukseksi" shotteja. Sügiksilla kilpaillaan joukkueina, mutta suurin vaikutus taitaa olla korruptiopisteillä. Mitä enemmän alkoholia, nuuskaa ja tupakkaa rastin pitäjille annettaan, sitä enemmän joukkue saa pisteitä. Mun osalta Sügis ei ollut hirveä menestys, koska olin torstain bileissä menettänyt ääneni, joten oikeastaan koko päivä mentiin mykkä-linjalla. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä Sügikset 2015 meidän porukan silmin kuvina:

Meidän sporamatkat oli ihan helvetin hauskoja, harmi ettei muut matkustajat ehkä
olleet samaa mieltä. Laulettiin sydämiemme kyllyydestä kaikki biisit mitä vaan
muistui mieleen. Valitettavasti ne ikuistuivat vain snäppiin, eikä kukaan koskaan
päätynyt tallentamaan  niitä puhelimeensa.

Tauskin piste oli meidän ensimmäinen stoppi Sügiksilla.

Meidän koko ryhmä ikuistettuna yhteen kuvaan.

Oltiin vipalla rastilla kahden (vai peräti kolmen) eri ryhmän kanssa yhtä aikaa,
ja tähän kuvaan on eksynyt mukaan osa kakkosten ryhmästä.

Fuksiviikkojen toiseksi viimeinen tapahtuma oli NESUn Virgin Sitsit. Meidän sitsineitsyiden piti pukeutua kokovalkoisiin, ja hieno panostus porukalla olikin! Jätkät veti viimeisen päälle ja kävi samana aamuna shoppailemassa itselleen valkoiset farkut. Täällä Tallinnassa sitseille osallistutaan opiskelijajärjestöjen kesken ristiin (Õigus ja NESU taitavat järjestää kaikki sitsit), mikä on kiva, sillä yhden järjestön sisällä meitä ei olisi läheskään niin isoa porukkaa. Näiden sitsien jälkeen kaikki olivat viimeistään tutustuneet Müntiin, jossa suurin osa juomista on aina euron, ja se onkin to go-place viikolla. Münt taitaa viroksi tarkoittaa kolikkoa, joten osuva nimi tällä baarilla ainakin on.

Ai miten niin me oltiin niitä sitsineitsyitä vielä tänä iltana?

Sara jo taisi viime viikolla ohimennen mainitakin, että viime lauantaina meillä oli TSOJ:n vuosijuhla, jolla sattui vielä tänä vuonna olemaan 10. juhlavuosi. Se oli (varsinkin tytöille) ihana tekosyy pynttäytyä oikein kunnolla ja pistää ykköset ylle. Moni kävi kampaajalla laitattamassa hiukset ja meikissä, ihanaa luksusta arkeen. Meidät oli jaettu TSOJ:n toimesta kymmenen hengen pöytiin ja saimme esittää toiveita siitä kenen kanssa halusimme samaan pöytään. Toivotaan, että kaikilla toteutui edes joku toive! Me oltiin onnekkaasti päästy Saran kanssa samaan pöytään, mutta surkeiden sattumien summana Sara joutui skippaamaan vujut vatsataudin vuoksi. Harmikseni tajusin, että taisin ihan liian vähän heilua kännykän kanssa, sillä kuvasaldo olisi voinut olla parempikin. Onneksi sentään jotain saatiin tästäkin illasta ikuistettua.

Ruoat oli ihan huippuja, jälkiruokaa en enää edes muistanut
kuvata, sen verran nopeasti se meni parempiin suihin.

Me pidettiin Emilian kanssa Seinäjokelaisten lippua korkealla!

Minä ja mun vujupari Joel.

 

Jatkot sujuivat Studiolla asiaankuuluvissa merkeissä.



Muutamaankin otteeseen on tänä syksynä jo tullut ilmoille heitettyä kysymys, että kerääntyvätkö kaikki alkoholistit Tallinnaan, vai tekeekö Tallinna meistä alkoholisteja? Itse alan kallistua jälkimmäisen puoleen, sillä ollaanhan me osattu omiakin pirskeitä pitää virallisten opiskelijabileiden lisäksi. Loppuun vielä lisää biletunnelmia Tallinnasta.

Lokakuun alussa käytiin Hollywoodissa
juhlimassa mun synttäreitä.

Tämä taisi olla Studiosta? Tallinnassahan tosiaan
myydään asiakkaille viinapulloja, mikä ihana keksintö!

Harmikseni missasin Katjan ja Paven tuparit, koska olin Suomessa
juuri sen viikonlopun.

Maken ja Oskun tupareihin sen sijaan pääsin paikalle!

Yleensä joka ilta menee jossain vaiheessa tähän pisteeseen,
me päädytään Shootersiin juomaan muutamat shotit.

Pari viikkoa takaperin oli NESUn 5v synttärit, joiden teemana
oli naamiaiset. Me oltiin yllättävän eläinpainotteisella
linjalla liikkeellä. 

Tallinnassahan on yleensä baarit kuuteen asti auki, joten
näin pääsee käymään ehkä vähän liiankin usein.