Tulevaisuuden näkymät vastavalmistuneen silmin

Tere, tere, vana kere!
 

Vuoden mittaisen blogi hiljaiselon jälkeen teen paluun tänne Tallinnan Tallaajat-blogiin ja pääsen jakamaan omia viime aikojen kuulumisiani. Tällä kertaa päivittelen kuinka kandin lopputyö meni, miten elämä valmistumisen jälkeen on jatkunut ja myös hieman omista vapaa-ajan harrastuksistani täällä lahden eteläisellä puolella.

Winner winner chicken dinner!

Viime syksynä 2015 aloitin oman kandin lopputyöni puskemisen ja tunnetusti hyvin tiukille sen valmiiksi saaminen meni, mutta läpi meni ja vieläpä ihan kunnolla! Se oli kiireistä ja työntäyteistä aikaa, mutta mikäli siihen panostaa ja näkee sen eteen vaivaa niin se on samalla myös erittäin palkitsevaa. Hyvä on muistaa että kandin lopputyö kirjoitetaan elämässä vain kerran.

Ajatusprosessin aloitin jo hyvissä ajoin saman vuoden keväänä ja mahdollisia aiheita puolestaan pohdin kesällä, mutta lopullisesti homma nytkähti liikkeelle koulun jo alettua syksyllä kun piti valita lopputyön valvoja ja suunnitella jonkinnäköinen aikataulu sitä varten. Siitä eteenpäin alkoi omistautuminen lopputyölle, tähän mennessä elämäni suurimmalle projektille, joka koostui monesta eri osasta. Aluksi piti luoda joku hyvä ja samalla kiinnostava aihe lähes tyhjästä, sitten piti kerätä tietoa ja kirjallisuutta aiheeseen liittyen. Tämän jälkeen piti miettiä minkälaisen tutkimuksen teen ja miten toteutan sen ja lopuksi vielä saada koko paketti laitettua kirjalliseen muotoon. Onneksi tätä työtä en aloittanut tekemään vasta edellisenä iltana kuten kaikkia muita tähän saakka. 

Kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti voitonjuhliin valmistumisen johdosta, puheet tuli pidettyä gaalassa ja diplomi saatua hienojen opiskeluvuosien päätteeksi.

Valmistumisen jälkeen on hyvä, jos on jo jokin alustava suunnitelma mietittynä mitä sen jälkeen aikoo tehdä. Itse ryhdyin ryhdikkäästi jatkamaan työntekoa heti valmistumisen jälkeen täysi-aikaisena työntekijänä Viking Linella Viron puolella eli täällä elämä tuntuu myös jatkuvan valmistumisen jälkeen ainakin toistaiseksi. Kesällä puolestaan alkavat hieman erilaisemmat hommat, sillä edessä on armeija ja asevelvollisuus. Toisaalta se tulee ihan hyvään saumaan niin saa vuoden verran pitää huilia ja pohtia sen jälkeisiä jatkosuunnitelmia.

Stockholmi vallutajad koos õlle ja Villega

Valmistumisen jälkeen on tullut myös paljon harrastettua urheilua, joka koulukiireiden keskellä jäi huomattavasti vähemmälle. Salikortti Meriton Spordiklubiin tuli hommattua heti vuoden alusta kun tulin takaisin Tallinnaan palauttamaan lopputyötäni ja jääkiekkoa myös sitten myöhemmin keväällä. Meritonin Sali on laitevalikoimaltaan ja hinnaltaan passeli. Kaikki tarvittavat rojut ja laitteet salilta löytyy raudan repimiseksi kuten myös ryhmäliikunta sali, jossa järjestetään lähes joka päivä ohjattuja pumpipampi-tunteja. Tämän lisäksi Meritonista löytyy suht iso spa-ja allasosasto, jossa voi rentoutua monenlaisessa erityyppisessä saunassa sekä altaassa. Sijanti on myös oiva Tõnismäen ja Toompean mäen läheisyydessä. 

Tondiraban jäähalli Lasnamäellä

Jääkiekon pelaamisesta Tallinnassa en ole aiemmin tiennyt sen enempää muuta kuin että se on mahdollista. Itse pelasin Suomessa noin 7-8 vuotta, kunnes lähdin opiskelemaan tänne. Innostuin hommasta yhden opiskelukaverini kautta, joka oli jo syksystä alkaen käynyt Tondiraban jäähallissa Lasnamäellä vapaa jääkiekko-vuoroissa pelaamassa lätkää, ja tämän johdosta toin vanhat jääkiekkokamani Tallinnaan. Vuorot ovat normaalisti arki-iltapäivisin ja kestävät vähintään tunnin. Vaikka vuorot ovatkin täysin vapaaehtoisia, ainoana ehtona että on lätkäkamat, niin silti niissä käy lähemmäs 15-20 äijää pelaamassa melkein joka kerta. Kaiken kukkuraksi jäähallikin on melkein 6000-henkeä vetävä moderni halli, vaikka ulkokuori saattaakin hieman hämätä.

Tässä olivatkin tämänkertaiset kuulumiseni, ei muuta kuin järgmiseni korrani! 

Ilusad kevade algust kõigile!

Edi

Onnellista kiirettä

Vaihteeksi tyylikkäästi myöhässä, mutta heippa vaan taas kaikille!

Vähän on kirjoitusrytmi hukassa meidän porukalta, mutta ei kai tämä niin vakavaa hommaa ole. ;) Postauksen kuviin on ripoteltu kännykän sisältöä viimeisen reilun kuukauden ajalta.

Valittelin tuossa, että joku muu voisi kirjoittaa kun mulle ei kuulu mitään, eikä edes ole tapahtunut mitään edellisen kirjoittelu kerran jälkeen. No aloin sitten ajattelemaan niin onhan tää alku kevät ollut aikamoista juoksua paikasta toiseen. Perustin firman itselleni tänne ja aloitin kahdessa uudessa työssä, niin kai sitä voisi sanoa, että jotain on joka tapauksessa tapahtunut. Minut löytää edelleen seilaamasta Suomenlahden yli Tallinkin eri laivoilta aina viikonloppuisin (tunnistatte, että minä olen töissä kun joku kuuluttaa ihan mitä sattuu eli silloin saa tulla moikkaamaan laivan myymälään myös!). Ja kun vapaa-aikaa minulla oli ennestään tuon laivahomman takia ihan ruhtinaallisesti, niin aloitin myös yhden mielenkiintoisen start-up-homman parissa.

En ymmärrä miten kevät semester tuntuu aina menevän ihan kauheaa vauhtia. Viikot vaan katoaa jonnekin, ja nytkin ollaan jo yli semesterin puolen välin! Tämä viikko on ollut lakipuolen lukuviikko ja osa kavereista on suunnistanut lomalle Suomeen tai ulkomaille, mutta itse (en niin yllättäen) jäin Tallinnaan. 

Vanhalla Sügis-porukalla iltaa viettämässä helmikuun lopulla

Tosi paljon on ollut luettavaa koko ajan ja hommat ei todellakaan ole ohi kun tentit alkaa lähestyä. Tästä huolimatta ajattelin kuitenkin palkita itseni siitä, että olen ollut reipas tämän kevään ja varasin lentoliput Prahaan ensi viikolle. Kaveri on siellä vaihdossa, niin kiva päästä tutustumaan taas uuteen kaupunkiin.

Kesäsuunnitelmat on ollu taas aika paljon pinnalla kun kaverit on etsineet itselleen kesätyö- ja työharjoittelupaikkoja. Itse ‘siirsin’ työharjoittelun ensi tammikuulle (tai siis luotan siihen, että löydän sille pätkälle jonkun harjoittelupaikan) ja teen töitä koko kesän taas Tallinnassa. Viihdyin viime kesän hyvin täällä ja vaikka ensi kesälle on luvassa huomattavasti enemmän työpäiviä, niin lohdutukseksi sitä rahaakin tulee sitten enemmän.

Vahva suositus Toit's:ille! Tallinnan
hinta-laatusuhteen parhaimmistoa
kun etsii hyvää lounaspaikkaa.

Toit's ja nälkä lähtee 

Tallinnasta löytyi uusi mekkokauppa: Hippster!
Tämä paikka kannattaa pistää mieleen kun seuraavaa vuosijuhlamekkoa metsästää.
Liike löytyy Maakri 19/21 - osoitteesta eli ihan keskustasta ja ei ollut mekot muuten hinnalla pilattu!.

Kynnet: Anna Solovjova

Onnellisuus on pieniä asioita ;)
Kynnet: Anna Solovjova

Hehkutin viime keväänä miten paljon auringon paiste piristää talven jäljiltä ja totta se on tänäkin keväänä. Muutenkin fiilis on ollu tosi positiivinen koko kevään ja muutaman onnistuneeksi havaitun ratkaisun jälkeen elämä rullailee oikein mukavasti lahden tällä puolella! Kai se niin menee, että mitä sitä valittamaan, kun saa tehdä niitä asioita elämässä mistä tykkää :)

Aurinkoisin kevät terkuin,

Sara

Vauhdilla pitkin kevättä

Hei vaan kaikille,

Kevään lukukausi on potkaistu kunnolla käyntiin ja kouluhommia riittää. Sain kevääksi tosi kivoja kursseja, jotka ovatkin jo enemmän niitä ”oman alan” juttuja. Mielenkiintoisimmat aineet itselleni ovat ainakin ”History of international relations & diplomacy” ja ”Intercultural communication”, yhteensä kursseja tuli seitsemän tälle lukukaudelle. Nappasin vielä valinnaiseksi Viron kielen, jes!

Meillä oli koko tammikuu vapaata koulusta ja siinä kerkesikin sitten vaikka mitä. Kävin muun muassa Berliinissä ja tapasin kavereita Suomessa. Oli mukava viettää kerrankin kunnolla aikaa perheen kanssa, sillä omaa asuntoahan mulla ei tietenkään Suomessa enää ole. Löysin lentodiileistä tosi hyviä lentotarjouksia eri puolille Amerikkaa ja ostinkin sitten lennot Floridaan, Miamiin marraskuulle. Nyt on vaan hirveä kesätyönhaku päällä, jotta pääsis viettämään ihanaa lomaa auringon alle, sitten kun täällä on ne hirveimmät kelit. Vinkkejä majoituksista ja kaikesta muusta Miamiin liittyen otetaan vastaan!

Kuva otettu Googlesta.

Helmikuun alussa juhlittiin laskiaista Pikkulaskiaisen merkeissä Turussa, jonne kokoontui tuhansia opiskelijoita niin Suomesta kuin Virostakin. Tapahtuman alussa oli aivan huikea mäkikisa Puolalanpuistossa, josta homma jatkui pubikierroksen merkeissä Turun yöhön. Yöpaikka oltiin hommattu tyttökavereiden kanssa Airbnb:n kautta ja kämppä oli todella mahtava.

Haalarikansaa Turussa.

Viron itsenäisyyspäivää vietettiin 24.2, josta Iina jo mainitsikin edellisessä postauksessaan. Pakko kuitenkin vielä hehkuttaa kuinka juhlava kyseinen päivä oli. Vapauden aukiolle (Vabaduse väljak) oli järjestetty paraati, jossa mukana olivat Viron sotavoimat sekä presidentti Toomas Hendrik Ilves, joka piti itsenäisyyspäivän puheen, josta tosin en ymmärtänyt sanaakaan. En olisi ikinä uskonut kuinka paljon ihmisiä paraatia oli katsomassa. Liikkuminen vapauden aukiolla oli miltei mahdotonta ja ilma jäätävä, ensi vuonna enemmän vaatteita päälle!

Vabaduse väljak ja ihmispaljous.

Itsenäisyyspäivän paraati.

Lakiopiskelijoiden järjestö MTÜ Öigus järjesti koulumme opiskelijoille tutustumiskäynnin Suomen Tallinnan suurlähetystöön, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Kohtu 4. Tutustumisretkelle mukaan pääsivät ne, jotka olivat etukäteen mukaan ilmoittautuneet. Mulla oli sopivasti vapaapäivä koulusta ja tietty halusin mukaan. Tutustumiskäynti alkoi pienellä yhteenvedolla suurlähetystön historiasta sekä Suomen ja Viron diplomaattisista väleistä. Mukana olleet oppilaat saivat kysellä ja keskustella avoimesti ja vierailun lopussa pääsimme käymään suurlähetystön muissakin tiloissa. Tutustumiskäyntiä oli pitämässä konsulaatti ja diplomaatti, jotka myös kertoivat henkilökohtaisista taustoistaan ja siitä kuinka ovat päätyneet suurlähetystöön töihin. Kyllä tuosta käynnistä sai taas vähän motivaatiota opiskeluun!

Sisäänkäynti suurlähestystöön.

Suurlähetystön puitteet oli aika mahtavat.

Ps. Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää, muistakaa naiset siis hemmotella itseänne!

Aurinkoista kevään jatkoa ja tsemppiä kaikille raskaan työn puurtajille niin työpaikoille kuin koulunpenkeillekin. Tässä vielä muutamia minulle uusia tuttavuuksia Tallinnasta:

Telliskiven ravintola Frenchyssä on ihana tunnelma.

Taidemuseo KUMU Kadriorgin puistossa.

Sushiplazasta saa Tallinnan parhaat sushit :)

Terkuin Ida

Tere tulemast kevad!

Heipä hei,

On ensimmäinen päivä maaliskuuta, ja todellakin vähitellen on alkanut tuntua keväältä täällä Tallinnassa. Alla muutama kuva todisteena kasvaneesta auringon säteiden määrästä.

Pirita Promenaad

Pirita jõgi

Yksi opiskelija, jonka pitäisi parhaillaan olla tekemässä läksyjä.

Ensimmäinen kuukausi loman jälkeen on ollut kohtalaisen työläs. Itselläni on useampi valinnainen kurssi, joten yliopistolla on saanut olla perjantaita ja viikonloppua lukuunottamatta joka päivä. Luentojen päätyttyä on usein pitänyt suunnata vielä koulun kirjastoon tekemään kirjallisia tehtäviä tai lukemaan. Meillä on ensimmäinen pieni tentti jo huomenna. Viimeinen viikko onkin ollut kiireinen, kun tenttiin valmistautumiseen lisätään 4 esseetä sekä viikonloppu töissä.

Esseen kirjoittamista kakun, kahvin ja kaverin seurassa. (Kohvik Komeet, Estonia pst 9).

Lisää kahvia, ja takaisin lukemaan.

Helmikuun alussa vanhempani olivat viikonloppureisulla Tallinnassa, ja kävimme Viron kansallisoopperassa katsomassa modernin version Tuhkimo (Tuhkutriinu) -baletista. 1913 vuonna rakennettu  Estonia teatrihoone (Estonia pst 4) oli Helsingin Kansallisoopperaan verrattuna huomattavasti pienempi, mutta tunnelma ja puitteet olivat erittäin upeat. Myös tanssijat vähintäänkin huimasivat taidoillaan.

Viron kansallisoopperan kaunis Estonia teatrisaal 

...ja sen hieno katto.

Lumoutunut katsoja näytöksen jälkeen.

Kaksi viikkoa sitten Õigus järjesti ystävänpäivän hengessä Valentine's sitsit. Ennen pöytiin menemistä piti löytää itselle valittu pari punaisen numeroidun sydämen avulla. Parin kanssa istuuduttiin sitten nauttimaan riehakkaasta illasta.

Valentine's sitsit 18.2. Tudengimajalla (kuvat Helinä Heikkinen).

Tämän helmikuun aikana epäonnekseni sairastuin, ja piti yrittää hankkia lääkärintoditus työpaikalle. Sairastumiseni osui viikonlopulle, jolloin yksityiset lääkäriasemat eivät ole auki Tallinnassa. Menin siis ensin päivystykseen julkiselle puolelle keskustaan ja seuraavana päivänä uudelleen Mustallemäelle. Mustallamäellä pääsin muutaman tunnin odottelun jälkeen lääkärille, joka ei kuitenkaan myöntänyt minulle sairauslomaan oikeuttavaa paperia, vaikka mukanani oli Eurooppalainen Kela -kortti. Jälkeenpäin Suomen suurlähetystön kautta selvisi, että minun olisi pitänyt esittää lääkärille myös matkavakuutukseni tiedot. Eli, jos Tallinassa on tarvetta lääkärille viikonloppuisin, mukaan kannattaa ottaa: passi, Eurooppalainen Kela -kortti, matkavakuutuksen tiedot sekä vakuutusyhtiön yhteystiedot sekä, jos mahdollista tietoja omasta potilashistoriasta. Tallinassa on kolme päivystävää sairaalaa: Itä-Tallinnan Keskussairaala (Ida-Tallina keskhaigla, Ravi 18), Länsi-Tallinnan keskussairaala (Lääne-Tallinna keskhaigla, Paldiski mnt 68) ja Pohjois-Viron aluesairaala (Regionaalhaigla, J. Sütiste tee 19). Lääkärin vastaanotolla julkisella puolella tulee maksaa 5 euron hinta, kun taas yksityisillä lääkäriasemilla hinnat liikkuvat tavallisesti 35 euron ja 50 euron välillä. 

Viime viikolla viettettiin Viron 98. itsenäisyyspäivää. Olin ensimmäistä kertaa katsomassa paraatia, joka keskittyi Vapauden aukiolle. Puheiden ja kansallislaulun jälkeen Viron sotilasvoimat pääsivät esittelemään kulkuneuvojaan ja tervehtimään katsojia. Keskustan tiet olivat melkolailla suljettuina noin kahden tunnin ajan, kun kulkue vaelsi kaupungin halki. Tapahtumaa seuratessa aisti sen, kuinka arvokas ja juhlava päivä oli virolaisille. Itselleni voisin laittaa muistisäännöksi ensi vuodelle, jos satun paraatia taas katsomaan: pue paljon lämmintä vaatetta päälle! Isossa ihmispaljoudessa ei nimittäin juuri pystynyt liikkumaan, ja paikallaan nököttämisen ansiosta varpaat olivat loppuajasta aika tunnottomina.

24.2.Vapauden aukiolla.

Alan vähitellen tästä palailla EU Internal Market Lawn tenttimateriaalinen pariin. Maaliskuun lopussa meillä lakiopiskelijoilla on onneksi lukuviikko, joka antaa vähän hengähdystaukoa tähän kevääseen. Aurinko paistaa jälleen ikkunasta sisään, joten toivotan myös kaikille muille energistä päivää!

-Iina

Koiran kanssa Tallinnassa

Heippa!

Viime kerralla jo sanoinkin (ja myös Sara taisi siitä mainita), että kerron teille millaista on elämä koiran kanssa Tallinnassa, etenkin Suomeen verrattuna.

Mulla on siis kaksi chihuahuaa: Luna, joka on 3,5 vuotta vanha (lyhytkarvainen) ja Ivy, joka on melkein 2-vuotias (pitkäkarvainen). Tallinnaan muuttoa suunnitellessani, mulle oli itsestään selvää, että otan koirat mukaan. Moni kyllä varoitteli fuksivuoden kosteudesta ja siitä ettei koirat välttämättä sopisi kovin hyvin yhteen kiireisen fuksivuoden kanssa. En kuitenkaan ollut ainut, joka päätti ottaa koiransa mukaan opiskelemaan lähdettyään, lakipuolen fukseista ainakin viidellä muulla on mun lisäkseni täällä koira.

Ivy ja Luna

Suomesta on erittäin helppoa kulkea Tallinnaan, ainoastaan parin tunnin laivamatka. Koirien kanssa olisi helpointa, jos olisi oma auto, tällöin koirat saisivat olla laivamatkan ajan autossa. Kaiken lisäksi lemmikit ylittävät Suomenlahden auton kyydissä ilmaiseksi. Tallink ottaa koirat autoon ympäri vuoden, Viking Line rajoittaa matkustuskauden talviaikaan (muistaakseni huhtikuusta elokuuhun on kiellettyä jättää koirat autokannelle, koska lämpötila saattaa nousta siellä erittäin korkeaksi).

Aikataulujensa puolesta Tallink on paras laiva matkustaa, etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville. Tallinkilla koirille joutuu varaamaan joko lemmikkihytin (joka on törkeän kallis, taisi olla päälle 50€ suunta ja hyttimaksun lisäksi pitää maksaa lemmikkimaksu erikseen) tai viemään koiransa erillisille häkkipaikoille ja maksaa lemmikkimaksua 13€/suunta. Viking Line olisi ihanteellisin (ei toki aikataulujensa puolesta), sillä siellä koirat saavat olla yleisissä tiloissa ravintoloita ja kauppoja lukuun ottamatta. Yhdensuuntainen matka lemmikille kustantaa 14€. Eckerö Linellä joutuu varaamaan lemmikkihytin, joka täytyy varata soittamalla ja maksaa 25€ (?) suunta. Kesäaikaan liikennöivä Linda Line on halvin ja helpoin koirien kanssa, lemmikki kustantaa 4€/suunta ja ne saavat oleskella koko paatissa. Itse olen aina käyttänyt Tallinkia tai Linda Linea aikataulullisista syistä.

Kadriorg tarjoaa täydelliset lenkkeilymaastot koiran omistajille.

Sinänsä elämähän on Tallinnassa erittäin helppoa koiran kanssa, keskustan alueella on useampikin puisto, jossa on hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja parin kilometrin säteellä keskustasta löytyy myös Kadriorg-puisto, jossa riittää lääniä innokkaimmillekin lenkkeilijöille. Lisäksi Tallinnan keskustassa on erittäin paljon pienempiä viheralueita, väittäisinkin siis, että Suomesta ei minkään suurkaupungin keskustasta löydy edes Tallinnaan verrattavia ulkoilumahdollisuuksia koiralle.

Koirapuistoja Tallinnassa on useampi, joista ainakin kaksi sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Toinen on hieman Stockmannilta satamaan päin Politsei-puiston yhteydessä, jossa koirille on ainoastaan yksi aitaus. Stockmannilta sisämaahan mentäessä Juhkentalin varrella ennen Kalev Suurstaadionia löytyy koirapuisto, jossa on isoille ja pienille omat puolensa. Toisin kuin Politsei-puistossa sijaitseva koirapuisto, tämä on erittäin hyvin piilotettuna puiden sekaan, eikä tätä löydä ellei tiedä mistä etsii ja mitä etsii, tai satu vahingossa kävelemään ohitse. Näissä molemmissa koirapuistoissa on lisäksi muutama agility-este.



Me liikumme useimmiten koirien kanssa
joko bussilla tai trollilla, mikäli tulee
tarve käyttää julkisia.


Puolen vuoden Tallinnassa asumisen jälkeen uskallan väittää, että Tallinna on koiraystävällisempi kuin yksikään Suomen kaupungeista. Yleisesti ottaen ihmiset suhtautuvat täällä hyvin koiriin, kadulla lapset osoittelevat kohti ja usein aikuiset katsovat koirien päälle hymyillen, Suomessa taas katseet ovat useammin vihaisia kuin ystävällisiä. Koirien kanssa saa liikkua kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla. Sääntöjen mukaan koirilla pitäisi olla kuonokoppa, kun niitä viedään julkisiin, mutta minun koiriltani ei ole sitä koskaan vaadittu ja olen nähnyt myös paikallisten käyttävän koiriensa kanssa julkisia ilman kuonokoppaa.

Suurin osa takseista ottaa kyytiin koiria, mutta taksia tilattaessa on kohteliasta mainita koirasta. Itse taksilla kulkiessani koirat ovat yleensä aina boksissaan, joten en ole kokenut tarpeelliseksi sitä mainita jos olen yksin liikenteessä, eikä kukaan taksikuski ole ikinä suhtautunut negatiivisesti siihen, että matkustan koirien kanssa.

Ivy mukana Robert's Coffeessa

Tuntuu siltä, että Tallinnassa pääsee koiran kanssa melkein poikkeuksetta kaikkialle: ostoskeskuksiin, kahviloihin, ravintoloihin, vaateliikkeisiin ja jopa ruokakauppaan. Muutamaan otteeseen olen yhdistänyt koirien ulkoilutuksen esimerkiksi apteekkireissuun, jolloin on tullut koirien kanssa pyörähdettyä Viru-keskuksessa. Myös useat keskustan vaateliikkeet on tullut koluttua läpi koira mukana. Kahviloista mm. Viru-keskuksen Robert's Coffee ja Vene-kadun Reval on tullut henkilökohtaisesti testattua koiraystävälliseksi. Ravintolassa minulla on ainoastaan kerran ollut koira mukana, Manna La Roosassa. Lisäksi mm. F-Hoone tunnetaan koiraystävällisyydestään.

Kohteliasta on kysäistä ravintolaan tai kahvilaan sisään mennessään saako niihin tulla koiran kanssa, mutta uskoisin lähes jokaisen paikan antavan tuohon kysymykseen myöntävän vastauksen. Koiran kanssa liikkuessa tulee kuitenkin muistaa huomaavaisuus kanssaihmisiä kohtaan, nuoren ja vilkkaan, aloillaan pysymättömän koiran kanssa ei ole sen suotavampaa lähteä ravintolaan tai kahvilaan kuin Suomessakaan.

Itselläni on kokemusta ainoastaan chihujen kanssa, joten kaikki kokemukset Tallinnan julkisista ja koiraystävällisistä paikoista perustuvat siihen miten pieniin koiriin suhtaudutaan. Osassa paikkaa isoja koiria ei välttämättä toivoteta yhtä tervetulleeksi kuin pieniä koiria.

Tallinnassa koiran omistaminen on suosittua, omassa rapussani tiedän ainakin kaksi muutakin taloutta, joissa on koira. Koirien kanssa ulkona käydessä törmää poikkeuksetta joka kerta toiseen koiranulkoiluttajaan, yleensä useampaankin. Viron lakien mukaisesti koirien tulee kulkea hihnassa, irti ne saavat olla ainoastaan koirapuistoissa ja muilla niin merkityillä alueilla. Silti täällä törmää irti oleviin koiriin ja muutaman kerran on tullut läheltä piti-tilanteita, kun nämä irtokoirat eivät olekaan olleet täysin omistajansa hallinnassa.

Itse käyn koirien kanssa ainoastaan näyttelyissä, mutta http://www.koerus.ee/ on eräs koirakoulu, jonka sivuilta näkee että heillä on tarjottavanaan useita erilaisia kursseja, jos koiran kanssa haluaa harrastaa muutakin kuin näyttelyitä.

Näyttelyharrastajalle Tallinna on ihanteellinen asuinpaikka, sillä täällä järjestetään vuodessa 5-10 näyttelyä joka roturyhmälle. Lisäksi Harjun maakunnassa on useita näyttelyitä, eikä Tartoon, Vaimastvereen, Rakvereen, Pärnuun ja Narvaan kestä ajaa kuin maksimissaan muutaman tunnin. Suomeen verrattuna tämä on luksusta, ainoastaan pääkaupunkiseudulla järjestetään useampia näyttelyitä vuodessa. Virossa myös näyttelyiden hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa, varsinkin jos sattuu olemaan paikallisen kennelliiton (EKL) tai rotujärjestön jäsen.



Joskus innokkainkin näyttelyissä kävijä
uupuu pitkän päivän päätteeksi.


Jotta saa tulla koiran kanssa maihin Viroon, vaaditaan koiralta tunnistusmerkintä ja voimassa oleva lemmikkipassi, jonka rokotukset ovat ajan tasalla. Suomesta Viroon tultaessa rokotukset menevän maahantulon puolesta passin mukaan. Rabieksen täytyy olla voimassa ja varoajan kulunut umpeen. Tapahtumiin osallistumisella on usein erilaiset vaatimukset rokotusten suhteen kuin maahantulon yhteydessä, joten kunkin tapahtuman rokotusvaatimukset kannattaa aina erikseen tarkistaa tapahtuman sivuilta. Näyttelyihin osallistuttaessa nelosrokotukset menevät passin mukaan ja samoilla säännöillä kuin Suomessa, mutta rabies täytyy uusia kahden vuoden välein.

Virosta Suomeen koiran kanssa matkustettaessa tulee muistaa ekinokokkoosi-matolääkkeen antaminen vähintään 24 tuntia ja enintään viisi vuorokautta ennen Suomeen saapumista, ellei käytä 28 päivän sääntöä. Lisätietoa näistä löytyy Eviran sivuilta.

Tallinnassa eläinlääkärillä käyminen on pääsääntöisesti edullisempaa kuin Suomessa, mutta etenkin keskustan alueen eläinlääkärit alkavat olla hinnoissaan. Matolääkeleiman saa omien lääkkeiden kanssa suurimmasta osasta paikkoja 5€/koira. Itse käyn Tiina Toometin eläinklinikalla, joka käyttää tätä 5€ veloitusta. Muita eläinlääkäripalveluja en ole progesteroni-testejä lukuun ottamatta tarvinnut. Progesteronit ovat samoissa hinnoissa kuin Seinäjoella omalla eläinlääkärilläni, mutta luultavasti halvempia kuin pääkaupunkiseudulla.

Kello alkaa jo lähestyä uhkaavasti yhtä ja silmät valua kiinni. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille hyvää yötä :)

Rakennekynnet, ripsienpidennykset tai kampaajalle Tallinnassa?

Ripset: Cenely Ripsmed

Moikka!

Vuosi 2016 käyntiin Tallinnan Tallaajien osalta kanssa. Mun edellinen postaus Tallinnan kauneuspalveluista keräsi yllättävän monta lukukertaa niin ajattelin vähän päivitellä sitä postausta kun on tullut kokeiltua uusia paikkoja tässä sen jälkeen.

Faktahan on, että Tallinnan kauneuspalvelut ovat usein huomattavasti edullisempi verrattuna Suomen hintoihin. Hintaero korostuu erityisesti rakennekynsissä ja ripsien pidennyksissä. Tein pikaisen googlettelun Helsingin hintoihin ja rakennekynsien hinnoissa oli siellä kyllä aika isoja eroja, halvin mitä nopealla vilkaisulla löytyi oli 50 e uudet kynnet ja 30e huolto, mutta suurin osa oli kyllä, että uudet kynnet +80e ja huolto +60e. Ripsienpidennysten hinnat taas menevät ihan omissä sfääreissään Suomessa. Volyymiripset kustantavat helposti yli 120 euroa ja huoltokin yli 70 euroa. Opiskelijabudjetilla ei kyllä olisi noihin oikein mahdollisuutta. Noissa hinnoissa on tietysti huomioitavaa, että katsoin ammattilaisten hintoja. Opiskelijat tekevät varmasti halvemmalla, mutta esim. ripsienpidennyksissä tämä kyllä näkyy sitten myös lopputuloksessa.

Mutta sitten asiaan eli niihin paikkoihin, mitkä olen havainnut hyviksi Tallinnassa! Olen itse kokeillut näitä paikkoja, tai sitten joku kavereistani on käynyt kyseisessä paikassa ja olen todennut lopputuloksen hyväksi.

Ripsien pidennykset:

Mun räpsyt vuosi sitten.
Glash by Riina

Oma suosikki ripsiteknikkoni on Riina. Ainoa huono puoli hänessä oli, että monen muunkin mielestä hän oli todella taitava ja jouduinkin vaihtamaan paikkaa koska en saanut enää aikoja. Kävin viimeksi noin vuosi sitten Riinalla ja fully booked on nainen edelleen. Hän ei tee kuin vakioasiakkaille ripsiä, mutta aina on kiva ihailla hänen tekemiään ripsiä. Näissä ripsissä näkyy oikeesti intohimo omaan alaan ja jatkuvaan kehittymiseen.

Hypervolyymit eli nää ei todellakaan ole mitkään arkipäivän ripset mutta silti upeat!

Rakastuin näihin #messylook ripsiin! Näyttävät, mutta silti luonnolliset.

Riinan jälkeen aloin käymään Cenelillä. Olin myös näihin ripsiin tosi tyytyväinen. Pysyvyys oli loistava ja aikojakin oli hyvin saatavilla. Postauksen alussa on kuva Cenelin mulle tekemistä volyymiripsistä :)

Kun Ceneli jäi kesällä lomalle jouduin nopealla aikataululla etsimään uuden paikan ja päädyin Ursula Ilustudioon Hedelle. Täällä paikassa käy myös muutama muu suomalainen meidän koulusta. Oikein kiva paikka tämäkin! Plussaa tälle paikalle erityisesti siitä, että Hede käytti sellaisia pienempiä lappuja silmien alla (onko niille joku fiksumpi sana olemassa? :D). Mulle tää oli tosi jees, koska ne laput on aina vähän ärsyttäny mun helposti kuivuvia silmiä ja näiden kanssa ei ollu mitään ongelmia! Tälle paikalla plussaa myös siitä, että niillä on saatavilla sitä allergialiimaa tai mitä onkaan ainakin kun tiedustelee ennakkoon asiaa. J

Ripsienpidennysten hintataso on Tallinnassa yleisesti uudet ripset n.50 e ja huolto 30-40 e. Ja koskee siis volyymiripsiä (en oikeen ymmärrä miksi kukaan ottaa niitä klassisia enää, kun nämä on kevyemmät, näyttää paremmalta ja pysyy paremmin).

Tällä hetkellähän mulla ei oo ripsienpidennyksiä ollenkaan. Ei oo itseeasissa ollu viime elokuun jälkeen. Päätin luopua niistä, koska ne tuntui ärsyttävän mun silmiä öisin nukkuessa. Noh, puolen vuoden jälkeen voin todeta, että ei ne ärsyttäneet, mun silmät vaan aina kuivaa öisin, oli ripsiä tai ei. Myös mun omat ripset oli ihan täydellisessä kunnossa ripsienpidennysten poistamisen jälkeen (vaikka tosiaan nypinkin viimeiset ripset itse pois hehe). Tän kirjoittelun lomassa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan ripset takaisin ja bookasin ajan ensi viikon tiistaille Cenelille :D

Rakennekynnet:

Mä päädyin rakennekynsiin, koska meni hermot töissä kun normi kynsilakka ei pysynyt yhtään ja kynnet lohkeili koko ajan. Mietin paikkaa minne menisin hetken aikaa ja päädyin ND-Nails  -nimiseen paikkaan. Paikka oli täysin tuntematon minulle, mutta varasin ajan kynsiteknikolle, jolla luokkakaveri oli käynyt ennen Nail-Spa:ssa. Kaveri oli ollut tosi tyytyväinen kyseisen henkilön tekemiin kynsiin ja niin oon kyllä mäkin ollut! Mulla on nyt ollut lokakuusta lähtien kynnet ja tuntuis tosi oudolta luopua näistä. Musta kynnet kuuluu olla laitetut ja on kiva kun nää pysyy siisteinä 3-4 viikkoa huollosta. Itse käyn tuolla paikassa Annalla ja mun kynsimakua vois kuvailla vähän tylsäksi. En haluu oikeen mitään ihmeellistä ikinä, vaan aika perusjutuilla mennään. Huolto maksaa mulla n. 25 e ja uudet kynnet oli 35 e pintaan.  Tää paikka ei olo ihan keskustassa mutta tosi helppo on julkisilla mennä (itse asun Kristiinessä, niin mulla tähän on matkaa vaan kaks bussipysäkkiä). Tämän paikan Facebook-sivut on melkolailla venäjänkieliset, mutta hyvin sieltäkin englanniksi vastattiin kun laitoin viestiä ensimmäisen kerran ;) 

Flunssaa ja uusia kynsiä.
Kynnet: Anna Solovjova

Kynnet: Anna Solovjova

Kynnet: Anna Solovjova

Muita hyväksi havaittuja kynsimestoja on jo edellä mainittu Nail Spa . Tän paikan ongelma ja etu on se, että siellä on paljon tekijöitä. Joukosta löytyy taitavia, mutta myös muutama ei ihan niin taidokas (laadunvaihtelua siis tapahtuu aika paljon). Tätä paikkaa käyttää aika moni suomalainen ja myös suomenkieliset nettisivut löytyy.

Kolmas paikka missä käy useampi luokkakaveri, on Indigo Studio keskustassa. Tosi kauniita kynsiä tekee kanssa täällä, ainoa ongelma taitaa olla aikojen saatavuus suositulla tekijällä.

Kampaamot:

Itse en ole vielä 1.5 vuoden asumisen jälkeen käynyt kertaakaan kampaajalla Tallinnassa :D käyn edelleen mun luottokampaajalla Jyväskylässä <3 mutta seuraavia paikkoja suosittelen kaverien kokemusten kautta:

Pikk 40: Monen suomalaisen tuttu ja turvallinen valinta. Laatukin on yleensä ollut erittäin hyvä, pari floppia lukuunottamatta. Täällä onnistuu myös juhlakampaukset, joita moni onkin käynyt ottamassa esim. vuosijuhlaan.

Jem: Täällä on kans luokkakaveri käynyt ja ollut tosi tyytyväinen. Paikka on keskustan vieressä kävelymatkan päässä. Paikalla on vironkieliset nettisivut, mutta tosi selkeät niin yhteydenotto onnistuu, vaikka viro ei ihan taittuisi.

Jollekin saattaa tulla mieleen, että miten ottaa yhteyttä paikkaan, jolla ei ole nettisivuja vain pelkkä Facebook? Helppo ratkaisu, kirjoita viesti siellä Facebookissa. Varsinkin pienillä paikoilla ei ole yleensä virallisia nettisivuja, vaan yhteydenotto tapahtuu soittamalla tai Facebookin välityksellä. En tykkää yhtään soittaa minnekään, koska vastapuolen kielitaidon tasosta ei ole varmuutta, mutta sen takia onkin helppo kirjoittaa. Itse olen tällä tekniikalla varannut kaikki ripsi- ja kynsihuollot täällä, ja hyvin on vastattu kun olen aina englanniksi kirjoittanut.

Loppuun vielä yksi asia. Monesti kun porukka kyselee kauneudenhoitopaikoista Tallinnassa niin kuulee kysymyksen ’PUHUUKO NE SUOMEA SIELLÄ???’. Älkää pliis ikinä kysykö tollasta asiaa esim multa, saan koko kysymyksestä ihottumaa. Jos tuut Tallinnaan, niin voit puhua Suomea a) laivassa b) terminaalissa c) superalkossa d) mikäli asiakaspalvelijalla on nimilappu ja siinä lukee, että puhuu myös Suomea. Muuten englantia kiitos hei. Väittäisin, että jokainen alle 45-vuotias suomalainen osaa englantia sillä tasolla, että pärjää kampaajan kanssa tai kynsihuollossa englannilla. Kyse ei kuitenkaan ole mistään rakettitieteestä. Ja tämä koskee kyllä ihan yleisesti turisteja Tallinnassa. Vinkkinä vaan, että virolaisista melko harva tosiaan puhuu enää suomea niin kannattaa jättää ne elämäntarinat kerrottavaks jollekin muulle kun siinä Rimin kassalla istuvalle Igorille.

Ivy <3 uusia kokemuksia ei saa ellei niitä hanki ;)

Viimeiseksi kuva, joka liittyy Ennin seuraavaan kirjoitukseen. Mä palailen koneen ääreen seuraavan kerran sitten taas reilun kuukauden päästä. Tsau!

-Sara