Haudi!
Loma vetelee viimesiään, viikonpäästä
istutaan jo ahkerana luennolla. Kuus viikkoa on vierähtänyt supernopeesti,
mutta oon kyllä aika fiiliksissä siitä että pääsee taas Tallinnan arkeen :) Tälläkertaa kirjoittelen vähän virolaisista ja vironkielestä näin suomalaisen silmin.
Oon pistänyt merkille muutamia hauskoja
juttuja Tallinnaan muuttamisen jälkeen.
Ensinnäkin, kaikki tutut Suomessa
tenttaa, että joko sä osaat viroa ja että sano nyt jotain viroksi. Näitä
tilanteita varten oon opetellut muutaman vakiolauseen millä saa tehtyä
vaikutuksen ainakin naapurinmummoon: “Kuidas käsi käib”? ja “Ma räägin natuke
eestikeelt.” Ei vaan, puolentoistavuoden aikana on väkisinkin vironkieli päässyt tarttumaan. Itse olen lukenut yliopistolla muutaman viron alkeiskurssin, opetus
on ollut superhyvää sillä kieltenopettajat ovat puhuneet myös sujuvaa suomea.
En silti ikäväkyllä voi vielä sanoa, että puhun viroa, mutta on ollut siistiä
huomata kuinka paljon oikeesti ymmärtää ja luulen että osaan esittää aikahyvin
paikallista etenkin arjen tilanteissa. Muutamankerran on kuitenkin sattunut niin
,että koulumatkalla joku virolainen selittää ummet sun lammet huoliaan viroksi
ja tarpeeksi pitkän ajan jälkeen en ole enää kehdannut myöntää että puolet meni
ohi. Tässä kohtaa ei auta kun alkaa katsella omia varpaita ja leikkiä kuuroa...
Jotain on kuitenkin tarttunut matkaan, sillä enää en hämäänny kun kaupantäti
kysyy haluanko maitorahkat pikkupussiin ja saan tilattua taksin vaivatta paikallisella
kielellä. Keskustelun aikaansaaminen vaatii kuitenkin vielä aikapaljon
harjoitusta, sillä jotenkin mieleen tuppaa putkahtamaan vain suomenkieliset
sanat kun reagointiaika on lyhyt. Virossa selviää kuitenkin nykyään yllättävän hyvin
englannilla ja välillä jopa suomella, että vironkielen opettelu ei ole enää
niin tärkeää kuin ehkä aiemmin. Olisi silti varmasti tulevaisuuden kannalta
hyödyllistä osata räägiä sujuvasti eestiä. Se osa virolaisista jotka ei puhu
kuin viroa tai venäjää, tuntuu jopa säikähtävän jos heille puhuu englantia,
esimerkiksi taksikuskit. Näissä tilanteissa on suuri apu siitä, että osaa edes
välttävästi vironkielisiä ilmauksia.
Ylipäätäänkin vironkieleen on jo tottunut
täysin. Ekat viikot tallinnassa meni kaupassa hihittäessä tiesminkä pakkauksien
teksteille, kun löytyi paljon tutunnäköisiä sanoja. Vähän niinkuin suomen sanoja
eri merkityksellä, näistähän löytyy esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Saman
reaktion voi bongata edelleen kavereilta jotka tulee visiitille, heille naurun aiheita
löytyy jopa leffajulisteista kun “noi sanat on vaan niin hauskan kuulosia”.
Virossa voi esimerkiksi käydä ReisiEkspertin juttusilla, mikäli haluaa kuulla totuuden reisistään (tai varata matkan). |
Toinen asia, minkä olen huomannut on se,
miten silmät ovatkaan auenneet suomalaisturistien käytökselle Tallinnassa.
Ennen kuin edes osasin haaveilla tallinnaan muutosta, toteutin minäkin tätä
peruskaavaa: laivamatka oli jo itsessään jännäjuttu, maihin päästyä riennettiin
Viru-keskukseen shoppailemaan, jonka jälkeen tuttuun ja turvalliseen Amarilloon
syömään. Sitten tottakai Superalkon kautta takaisin satamaan ja laivalta
muutama Toblerone-tuubi kainaloon ja niin monta olutlavaa kun kärryyn mahtuu. The End. Keski-ikäisten versio tästä on se,
että jo mennessä laivalla otetaan muutama drinkki liikaa ja siinä onkin sitten
kanssamatkustajilla hupia kuunnella sitä joikaamista muutamantunnin verran
(vink, vink). Tässä tyylissähän ei ole mitään vikaa, hauskaa sekin on, mutta
vasta Tallinnaan muuton jälkeen olen tajunnut miten paljon muutakin annettavaa
kaupungilla on, kuin pelkkä Superalko ja Amarillo. Eli kannattaa lähteä rohkeasti vähän tutun ja
turvallisen satama-alueen ulkopuolelle :)
Loppujen lopuksi virolaiset ja suomalaiset
ovat aika samanlaisia. Kieli on samantyyppinen, small talkissa ei olla
mestareita, hiljaisuus on sallitua ja bussissa ehottomasti jätetään yksi tyhjäpenkki
väliin, jos vain mahdollista, ettei vaan joudu istumaan tuntemattoman viereen. Talvella kuljetaan suu mutrulla, mutta
aurinkoisena päivänä on lupa vähän jopa hymyillä.
Suomalaiset reissaavat viroon opiskelemaan ja virolaiset reissaavat
suomeen töihin. Ruoka on muuten samankaltaista, mutta virolaiset rakastaa
tunkea majoneesiä tai hapankaalia jokaiseen “salaattiin” (why oh why?!). Varmasti meillä suomalaisillakin on yhtälailla jotain outoja tapoja, mikä saa virolaiset ihmettelemään. Suomalaisten on kuitenkin erittäin helppoa sopeutua Tallinnaan, sillä
mitään hirmusuuria kulttuurieroja ei ole.
Tässäpä kaikki tänään, palaillaan!
Tiara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti