tiistai 28. tammikuuta 2014

Niin lähellä, mutta ei niin kaukana



 Haudi!

Loma vetelee viimesiään, viikonpäästä istutaan jo ahkerana luennolla. Kuus viikkoa on vierähtänyt supernopeesti, mutta oon kyllä aika fiiliksissä siitä että pääsee taas Tallinnan arkeen :) Tälläkertaa kirjoittelen vähän virolaisista ja vironkielestä näin suomalaisen silmin.


Oon pistänyt merkille muutamia hauskoja juttuja Tallinnaan muuttamisen jälkeen. 
Ensinnäkin, kaikki tutut Suomessa tenttaa, että joko sä osaat viroa ja että sano nyt jotain viroksi. Näitä tilanteita varten oon opetellut muutaman vakiolauseen millä saa tehtyä vaikutuksen ainakin naapurinmummoon: “Kuidas käsi käib”? ja “Ma räägin natuke eestikeelt.” Ei vaan, puolentoistavuoden aikana on väkisinkin vironkieli päässyt tarttumaan. Itse olen lukenut yliopistolla muutaman viron alkeiskurssin, opetus on ollut superhyvää sillä kieltenopettajat ovat puhuneet myös sujuvaa suomea. En silti ikäväkyllä voi vielä sanoa, että puhun viroa, mutta on ollut siistiä huomata kuinka paljon oikeesti ymmärtää ja luulen että osaan esittää aikahyvin paikallista etenkin arjen tilanteissa. Muutamankerran on kuitenkin sattunut niin ,että koulumatkalla joku virolainen selittää ummet sun lammet huoliaan viroksi ja tarpeeksi pitkän ajan jälkeen en ole enää kehdannut myöntää että puolet meni ohi. Tässä kohtaa ei auta kun alkaa katsella omia varpaita ja leikkiä kuuroa... Jotain on kuitenkin tarttunut matkaan, sillä enää en hämäänny kun kaupantäti kysyy haluanko maitorahkat pikkupussiin ja saan tilattua taksin vaivatta paikallisella kielellä. Keskustelun aikaansaaminen vaatii kuitenkin vielä aikapaljon harjoitusta, sillä jotenkin mieleen tuppaa putkahtamaan vain suomenkieliset sanat kun reagointiaika on lyhyt. Virossa selviää kuitenkin nykyään yllättävän hyvin englannilla ja välillä jopa suomella, että vironkielen opettelu ei ole enää niin tärkeää kuin ehkä aiemmin. Olisi silti varmasti tulevaisuuden kannalta hyödyllistä osata räägiä sujuvasti eestiä. Se osa virolaisista jotka ei puhu kuin viroa tai venäjää, tuntuu jopa säikähtävän jos heille puhuu englantia, esimerkiksi taksikuskit. Näissä tilanteissa on suuri apu siitä, että osaa edes välttävästi vironkielisiä ilmauksia.
Ylipäätäänkin vironkieleen on jo tottunut täysin. Ekat viikot tallinnassa meni kaupassa hihittäessä tiesminkä pakkauksien teksteille, kun löytyi paljon tutunnäköisiä sanoja. Vähän niinkuin suomen sanoja eri merkityksellä, näistähän löytyy esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Saman reaktion voi bongata edelleen kavereilta jotka tulee visiitille, heille naurun aiheita löytyy jopa leffajulisteista kun “noi sanat on vaan niin hauskan kuulosia”.

Virossa voi esimerkiksi käydä ReisiEkspertin juttusilla, mikäli haluaa kuulla totuuden reisistään (tai varata matkan).


Toinen asia, minkä olen huomannut on se, miten silmät ovatkaan auenneet suomalaisturistien käytökselle Tallinnassa. Ennen kuin edes osasin haaveilla tallinnaan muutosta, toteutin minäkin tätä peruskaavaa: laivamatka oli jo itsessään jännäjuttu, maihin päästyä riennettiin Viru-keskukseen shoppailemaan, jonka jälkeen tuttuun ja turvalliseen Amarilloon syömään. Sitten tottakai Superalkon kautta takaisin satamaan ja laivalta muutama Toblerone-tuubi kainaloon ja niin monta olutlavaa kun kärryyn mahtuu. The End. Keski-ikäisten versio tästä on se, että jo mennessä laivalla otetaan muutama drinkki liikaa ja siinä onkin sitten kanssamatkustajilla hupia kuunnella sitä joikaamista muutamantunnin verran (vink, vink). Tässä tyylissähän ei ole mitään vikaa, hauskaa sekin on, mutta vasta Tallinnaan muuton jälkeen olen tajunnut miten paljon muutakin annettavaa kaupungilla on, kuin pelkkä Superalko ja Amarillo.  Eli kannattaa lähteä rohkeasti vähän tutun ja turvallisen satama-alueen ulkopuolelle :)

Loppujen lopuksi virolaiset ja suomalaiset ovat aika samanlaisia. Kieli on samantyyppinen, small talkissa ei olla mestareita, hiljaisuus on sallitua ja bussissa ehottomasti jätetään yksi tyhjäpenkki väliin, jos vain mahdollista, ettei vaan joudu istumaan tuntemattoman viereen. Talvella kuljetaan suu mutrulla, mutta aurinkoisena päivänä on lupa vähän jopa hymyillä.  Suomalaiset reissaavat viroon opiskelemaan ja virolaiset reissaavat suomeen töihin. Ruoka on muuten samankaltaista, mutta virolaiset rakastaa tunkea majoneesiä tai hapankaalia jokaiseen “salaattiin” (why oh why?!).  Varmasti meillä suomalaisillakin on yhtälailla jotain outoja tapoja, mikä saa virolaiset ihmettelemään. Suomalaisten on kuitenkin erittäin helppoa sopeutua Tallinnaan, sillä mitään hirmusuuria kulttuurieroja ei ole. 

Tässäpä kaikki tänään, palaillaan!


Tiara


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti